Escale à Portofino (EdT)

Parfyymitalo: Dior

Tämä tuoksu on omaan makuuni täydellinen kevät/kesätuoksu, joka ei ahdista pahimmillakaan helteillä. Useimmiten rakastetuimmat tuoksut tietääkin siitä, kuinka nopeasti pullo tyhjenee, ja tässä tapauksessa tiristin viimeiset tipat tätä kokeilua varten. Escale à Portofino (2008) oli ensimmäinen Diorin kesätuoksusarjassa ja sitä on sittemmin seuranneet Escale à Pondichéry (2009) ja Escale aux Marquises (2010). Kaikissa kolmessa on korkeahkoon hintaansa nähden heikohko kesto iholla, mutta Marquises häviää iholtani kirjaimellisesti vartissa, mikä on todella surullista muuten mainiolta tuoksulta. Portofino on kuitenkin näistä tuoksuista suosikkini. Jään innolla odottelemaan tulevaa kausituoksua, toivottavasti tuoksun kestoonkin on siihen mennessä saatu lisäpontta.

Ensituoksu: Portofino aukeaa kirpeän sitruksisena ja bergamottisena. Tuoksun avauksessa on jopa jotain saippuamaista mukana, mikä saattaa sitruksille nirsoja muistuttaa fairysta. Silti jos mikään tiskiaine koskaan tuoksuisi yhtä hyvältä kuin tämä hajuvesi, intoni käsin tiskaamiseen saattaisi kohota dramaattisesti.

Sydäntuoksu: Vartin sisään alkusitrus alkaa pehmentyä kivasti ja kuvaan tulee mantelinen sivujuonne, jota kehystää appelsiininkukat kauniisti. Manteleissa on mukana aavistuksen karvautta, mikä sopii yllättävän hyvin sitruunan seuraksi. Myös kataja tuo oman havupuisen arominsa mukaan tähän sinfoniaan. Yhdistelmä on vastustamaton ja nimensä mukaisesti tuoksuu aivan kesälomalta Napolinlahdella. Vähän kuin kuumana hellepäivänä ajaisi avoautolla appelsiinitarhojen ohi samalla, kun korkeat sypressit heijastuvat merenlahdelmaan.


Kuva: Cebete

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on kevyt myskitausta, ja kas täällähän ne sypressit nousevat kunnolla esiin. Myski ja puut antavat tuoksulle pehmeyttä, joka taittaa mukavasti sitruksen kirpeyttä. Tuoksu kestää kevyenä iholla 3-4 tuntia, vaatteissa aavistuksen paremmin.

Omat fiilikset: Jos mun pitäisi valita täydellinen sitrustuoksu, niin se olisi tässä. Sitruksen kirkkautta on mukavasti taitettu, mutta se on edelleen selvästi esillä koko keston ajan. Omaan makuuni tämä on ihana helteillä, mutta käytän sitä kyllä piristeenä vuoden ympäri. Tuoksu on rakennettu uskomattoman hyvin ja jokainen esille tuleva osanen synkkaa edellisten kanssa kauniisti. Todella chic päivätuoksu. Täytyykin taas ostaa uusi pullo kevääksi. =)

Migreeniviikko

Lepuutin nenääni tällä viikolla sitkeän migreenin vuoksi. Paljon kivoja tuoksuja ja muutakin hassua on kuitenkin tänään ja tulevalle viikolle luvassa. =) Sunnuntaiaamun aloitukseksi Sofia Coppolan näkemys Miss Dior Chériestä:

Viikon klassikko: Pure Poison (EdP)

Parfyymitalo: Dior

Pure Poison vuodelta 2004 on yksi monista alkuperäisen Poisonin (1985) päivitetyistä versioista. Arviossa pitäisi olla oikeastaan alkuperäinen 80-luvun Poison, joka on varsin tuhti tuoksu, mutta minulla ei ole sitä kokoelmissani. Äitini käytti Poisonia, Ysatista ja Chanel No.5:ta lapsuudessani. Väistämättä siis kaikki Poisonit tuoksuvat mielestäni äidiltäni, vaikka kuinka yritän niihin tottua.
Poisonpullot ovat kaikki saman mallisia, mutta Pure Poisonin heijastepinta teki siitä harvinaisen hankalan kuvattavan. Se kun heijastaa kameran kuvaan, vaikka mitä tekisi.

Ensituoksu: Jasmiini lehahtaa ilmoille heti ensisuihkauksella. Ehkä hiven jotain sitrusta, mutta se jää kukkien alle armotta. Ensituoksu kestää todella vähän aikaa ja tuoksu alkaa muuntautua iholla saman tien.

Sydäntuoksu: Tuoksun sydän on kukkia täynnä. Olo on kuin ylilämmitetyssä kasvitieteellisessä puutarhassa, kun gardeniat, jasmiinit ja muut kasvit puhkeavat saman aikaisesti kukkaan.

Pohjatuoksu: Pohjalla on paljon samaa kuin alkuperäisessä Poisonissa. Mausteita, santelipuuta ja myskiä sanoisin. Pohjatuoksu on yllättävän lämmin ja jopa hieman eroottinen. Minun ihollani tuoksu pysyy koko päivän, joten kesto on todella hyvä. Jos aamulla tätä laittaa, niin illaksi voi aikaisintaan uudet suihkaisut lisätä. Tuoksulla on ikävä taipumus jäädä vaatteisiin moneksi päivää.

Omat fiilikset: Pure Poison on paljon keveämpi kuin alkuperäinen Poison, mikä on minun kirjoissani mainio asia. Alkuperäisen Poisonin sävyt tulevat tässäkin selvästi esiin, mutta ne eivät hyökkää päälle samalla tavalla. Tässä tuoksussa on sen verran pontta etten välttämättä käyttäisi sitä kesän kuumimpina päivinä. Tuoksussa on viettelyn meininkiä, joten se sopii niille ratkaiseville treffeille kuin nenä päähän. Jos Pure Poison olisi julkkis, sillä olisi samanlainen tyyli kuin Dita von Teesellä, joka tietää olevansa todella seksikäs ilman alleviivausta.