Parfyymitalo: Issey Miyake
L'Eau d'Issey vuodelta 1992 oli yksi 90-luvun suosituimmista tuoksuista. Sen viehätys perustui aikanaan varsin vasta keksittyyn tuoksuyhdistelmään, joka tuli tunnetuksi vesituoksuina. Nämä kevyehköt tuoksut hallitsivatkin Issey Miyaken, Calvin Kleinin ja Ralph Laurenin voimin vuosikymmentä 80-luvun ärhäköiden itämaisten jälkeen.
Ensituoksu: L'eau d'Issey tuoksuu nimensä mukaisesti vedeltä. Tarkemmin ottaen se muistuttaa kesäsadetta, joka ropisee sateenvarjoon, kun juoksee puutarhan poikki pelastamaan kuivumassa olevia pyykkejä ja samalla väistelee lammikoita. Tuoksun alku on niin hyvin sekoitettu, että muita aromeja on vaikea jopa erottaa. Meloni, lootus ja kukkakimpullinen märkiä ruusuja hahmottuu tarkemmin nuuskiessa.
Sydäntuoksu: Tuoksun vesipiirteet säilyy yllättävän hyvin mukana vielä tuoksun sydämessä, jossa siihen sekoittuu kieloja, liljoja ja pioneita. Kukkien lisääntyessä tuoksuun tulee saippuamaisen puhdas aromi.
Pohjatuoksu: Useimmat vesituoksut häviävät ranteesta tunnissa, mutta L'eau d'Issey vain parantaa juoksuaan siinä vaiheessa. Vesi-kukkatuoksuun alkaa sekoittua santelipuuta, myskiä, seetriä ja osmanthusta. Perinteisten parfyymien pohja-ainekset antavat tälle tuoksulle kestoa ja se pysyykin iholla raikkaana koko päivän. Kesto on jopa ärsyttävän hyvä, sillä seuraavana aamunakin takista löytyy Issey-hajuvana.
Omat fiilikset: Osa L'eau d'Isseyn viehätystä on se, että toisin kuin monissa sen kilpailijoissa vesi tuoksuu sekoituksessa loppuun asti. Siinä on myöskin pontta yllättävän paljon, eikä siten ole läheskään yhtä pliisu kuin monet kilpailjansa. Tämä on mainio kevät/kesätuoksu, joka toimii niin mökkibileissä kuin uranaisen bisnestuoksunakin. Kovimmilla viime kesän helteillä (+30C ja ylöspäin) tuoksun pohjalla olevat aromit alkoi käydä omaan nenääni ikävästi ja se alkoi tuoksua lämpimässä turhan kauan olleelta kurkulta.
