Artemisia (EdP)

Parfyymitalo: Penhaligon's

Penhaligon's mainostaa tämän olevan yksi heidän suosituimmista tuoksuistaan. Katsastetaanpa siis miltä se vaikuttaa näin perjantain kunniaksi.

Ensituoksu: Hiuskiinnettä ja aavistus persikkaa sekä omenaa. Ensituoksu on hyvin alkoholinen, mutta sitä ei kyllä kestäkään iholla kuin hetki.

Sydäntuoksu: Puuteri pöllähtää aika tavalla iholle. Voisin kuvitella, että tältä on naiset tuoksuneet Versailles'n hovissa 1700-luvulla, kun ovat tupsuttaneet puuteria tukkaan ja koko kroppaan näyttääksen mahdollisimman vaaleilta. Puuterin alta löytyy rusentuneita orvokkeja, salongin pöydällä höyryävää iltapäiväteetä ja vaniljaisia macaronleivoksia.

Pohjatuoksu: Jaahas, nyt joku raahaa tassullista kylpyammetta selvästi huoneeseen. Ilmoille nimittäin lehahti saippuainen sivujuonne. Sen seuraksi loppuvaiheessa liittyy hennosti santelipuuta, myskiä ja ambraa.
Tuoksu kestää vaimeana ihollani 3-4 tuntia. Toisaalta en kyllä haluaisikaan tuoksua vaniljaleivoksilta ja puuterilta koko päivää.

Omat fiilikset: Tulipa retro fiilis. Mielenkiintoista että tämä tuoksu on luotu vasta tällä vuosituhannella. Siitä nimittäin suorastaan huokuu vanhan ajan leima. Selvästikään Penhaligon's ei yritäkään pinnistellä valtavirran mukana. Se voi olla hyväkin asia, sillä tälläisiä tuoksuja on harvoin nykyään tarjolla.
Kun ajattelee tuoksun rakennetta, niin tämän voisi luokitella itämaiseksi. Silti se ei kovinkaan itämaiselta tuoksu. Sen sijaan siinä on mun mielestä hyvin leivosmaisia elementtejä. Päivätuoksu.

Kuva: Penhaligon's

L'Air du Désert Marocain (EdT)

Parfyymitalo: Andy Tauer

Andy Tauer on hajuvesimaailman nousevia kykyjä. Ensimmäiset tuoksut tämä sveitsiläinen herrasmies julkaisi vasta 2005, mutta jo hänen toinen tuoksunsa L'Air du Desert Marocain sai osakseen valtavan kriitikoiden suosion.

Ensituoksu: Tuoksu alkaa hyvin maskuliinisena, mutta lämpenee kuivuttuaan savuisen mausteiseksi. Mun nenääni ensiaskeleet tässä tuoksussa on hyvinkin tuttuja, se nimittäin tuoksuu mielestäni aivan ortodoksikirkolta. Tarkemmin otettuna juuri siltä, miltä moneen kertaan suitsutetut pölyiset ikonit tuoksuvat. Ei missään tapauksessa epämiellyttävä mielleyhtymä, mutta aika jännä.

Sydäntuoksu: Kun savuisuus vähän alkaa kevetä, seassa huomaa paljon vahvoja mausteita. Korianteria ja kuminaa ainakin, lisäksi sitrukset, jasmiini ja ruusu lisäävät vähän pehmeyttä muuten tuhtiin tuoksuyhdistelmään. Nyt tuoksussa alkaa ollakin jo afrikkalaista meininkiä. Kuin astuisi kirkosta marokkolaiselle maustetorille.

Pohjatuoksu: Pohja on yllättävän kuiva itämaiseksi tuoksuksi. Yleensä orientaaleihin yhdistetään makeutta, mutta tämä on kirjaimellisesti kuiva kuin Sahara. Jos ortodoksikirkon unohtaa, niin kyllähän tämä varsin nimeltänsä (vapaasti suomennettuna "marokkolaisen aavikon ilma") tuoksuu. Pohjalla seetri ja myski jatkavat lempeämmin tuoksua.
Kesto tässä tuoksussa on vähän liiankin erinomainen. 10-12 tuntia menee helposti, eikä suihkukaan poista kerralla kaikkia nuotteja.

Omat fiilikset: Luulen, että se mikä tästä tuoksusta tekee mun iholla liian voimakkaan, on skandinaavi-iho. Tummemmilla ihmisillä esim. Välimeren maissa on selvästi voimakkaampi aromi omassa ihossaan ennen mitään hajusteita. Ja sellaisella iholla tämä varmasti tuoksuu hyvältä. Saman ongelman olen huomannut monessa muussakin tuoksussa. Kaikkia vaan ei ole suunniteltu suomalaisille olmeille. Tämä tuoksu on todella persoonallinen ja kenelle se sopii, niin on syytä olla onnellinen. Tuoksu on unisex.

Kuva: Tauer Perfumes

Love Potion No. 9 for Ladies (EdT)

Kuva: Penhaligon's

Parfyymitalo: Penhaligon's

Hyvää ystävänpäivää! Mulla onkin teemaan täysin sopiva tuoksu arvioitavaksi. Eikö olekin suloinen? Mut on niin helppo hurmata pinkillä ja sydämillä. <3

Penhaligon's on vanha brittiläinen tuoksutalo, joka on perustettu jo vuonna 1870. Talo on niin arvostettu, että se saa käyttää virallista hovihankkijaleimaa, mitä ei ihan jokaikinen putiikki saavuta. 1800-luvulla talo tuotti enemmän hajusteitaan herroja varten, mutta nykyään naisten sarjakin alkaa olla varsin varteen otettava.

Ensituoksu: LP aukeaa yllättävän vahvana, androgyyninä ja mausteisena. Sitrusta on vain hiven, mutta laventeli, rakuuna ja kaneli pistävät vipinää punttiin. Onneksi ensituoksu alkaa pehmetä muutamassa minuutissa. Alkunuotit aiheuttivat melkomoisen kakofonian nenässäni.

Sydäntuoksu: Vahva itämaisuus vie valitettavasti tehot sydäntuoksun kukilta. Ruusut yrittävät vienosti visertää, jasmiinit kukkia ja neilikat hehkua, mutta ne tulevat kaikki aika lailla jyrätyiksi.

Pohjatuoksu: Pohjalla sykkii patsulinen ja vaniljainen myskipohja. Edelleenkin maskuliinisuus sotii nenääni vastaan, vaikka kuinka tahtoisin tästä tykätä. Mikä siitä sitten puuttuu? Mun taikajuomassani olisi vähemmän ärhäkkä myskipohja ja enemmän makeutta, tämän kanssa ehkä jopa jotain hedelmäisempää kuten aprikoosia tai persikkaa. Mutta se on mitä se on, vähän kuin maanantaikappale muuten lahjakkaalta nenältä.

Omat fiilikset: Tämä tuntuu kovin unisex-tuoksulta. Toki siinä on vaniljaa ja mausteita, mutta tuoksu voisi olla todella kiinnostava miehellä, kun taas naisella tämä sopii paremmin erikoisuuden tavoittelijalle. Vähän kuin hassu hatuntekijä, ihan varmaksi ei kyllä tiedä, mikä parfyymi on miehiään tai naisiaan. Onko tämä nyt sitten erityisen romanttista? Ei mielestäni. Mutta ainakin pullo on pinkkivioletilla taikaliemellään kaunis.

Bal d'Afrique (EdP)

Parfyymitalo: Byredo

Byredo on pieni, mutta jo melko arvostettu parfyymitalo Ruotsinmaalta. Suomesta Byredon tuotteita ei saa, mutta maailmalla isot tavaratalot kuten Barney's New Yorkissa, Le Bon Marché Pariisissa ja lähempänä NK Tukholmassa ovat löytäneet tämän pikantin sarjan valikoimiinsa. Korjaus: Helsingissä Gaudetessa on näitä ihanuuksia tarjolla. Tukholmasta löytyy myös Byredon oma liike Sturegallerianin läheisyydestä.

Bal d'Afrique on saanut innoituksensa 1920-luvun Pariisista ja sen iloisesta sekoituksesta avantgardea ja afrikkalaisia kulttuureja. Yksi esikuva tuoksulle on tanssijatar Josephine Baker, joka tuli kuuluisaksi estottomasta ja modernista tanssistaan, jota hän esitti vähän peittävässä banaaniasussa Pariisin Folies-Bergères-teatterissa.

Ensituoksu: Ensituoksu on kirpeän sitruksinen ja bergamottinen. Taustalta esiin hiipii pehmeä kehäkukan ja bucchun aromi.

Sydäntuoksu: Melko pian tuoksu muuntuu iholla todella mielenkiintoiseksi. Sitä voisi lähinnä kuvailla todellakin aavistuksen hikisen tanssijattaren iholla viivähtäväksi hedelmäiseksi tuoksuksi. Jasmiini tuo mukanaan tiettyä sensuelliutta, orvokki pitää tuoksun balanssissa ja tuo vähän viattomuutta ja syklaami lisää sekoitukseen vihreyttä.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on varsinainen syke ja meininki. Tumma meripihka, mausteet, vetiver, seetri ja myski tekevät parfyymistä todella persoonallisen. Vaikka tässä tuoksussa on monia voimakkaita ainesosia, se on itseasiassa yllättävän lempeä ja rauhallinen kokonaisuus. Tuoksu kestää aamusta iltapäivään ja muuttuu loppuvaiheessa lämpimäksi ja hennoksi vivahteeksi iholle.

Omat fiilikset: Tuoksuna tämä on todella vaikea määriteltävä. Siinä on hedelmää, itämaisuutta, kukkia ja puita. Mutta yhdistelmä on varsin kekseliäs ja kerrankin parfyymi tuoksuu juuri siltä miltä se lupaa. Minua tämä tuoksu muistuttaa itse asiassa Moulin Rouge -elokuvan intensiivisestä tangokohtauksesta. Siinä on peiteltyä seksuaalisuutta, intohimoa, teatraalisuutta ja kuitenkin koko ajan aavistuksen kieli poskessa mennään. Tämä ei ole viaton tuoksu, mutta ei kuitenkaan liian vihjaileva edes päiväkäyttöön. Minä tykkään.

Kuva: Byredo

Viikon klassikko: Pure Poison (EdP)

Parfyymitalo: Dior

Pure Poison vuodelta 2004 on yksi monista alkuperäisen Poisonin (1985) päivitetyistä versioista. Arviossa pitäisi olla oikeastaan alkuperäinen 80-luvun Poison, joka on varsin tuhti tuoksu, mutta minulla ei ole sitä kokoelmissani. Äitini käytti Poisonia, Ysatista ja Chanel No.5:ta lapsuudessani. Väistämättä siis kaikki Poisonit tuoksuvat mielestäni äidiltäni, vaikka kuinka yritän niihin tottua.
Poisonpullot ovat kaikki saman mallisia, mutta Pure Poisonin heijastepinta teki siitä harvinaisen hankalan kuvattavan. Se kun heijastaa kameran kuvaan, vaikka mitä tekisi.

Ensituoksu: Jasmiini lehahtaa ilmoille heti ensisuihkauksella. Ehkä hiven jotain sitrusta, mutta se jää kukkien alle armotta. Ensituoksu kestää todella vähän aikaa ja tuoksu alkaa muuntautua iholla saman tien.

Sydäntuoksu: Tuoksun sydän on kukkia täynnä. Olo on kuin ylilämmitetyssä kasvitieteellisessä puutarhassa, kun gardeniat, jasmiinit ja muut kasvit puhkeavat saman aikaisesti kukkaan.

Pohjatuoksu: Pohjalla on paljon samaa kuin alkuperäisessä Poisonissa. Mausteita, santelipuuta ja myskiä sanoisin. Pohjatuoksu on yllättävän lämmin ja jopa hieman eroottinen. Minun ihollani tuoksu pysyy koko päivän, joten kesto on todella hyvä. Jos aamulla tätä laittaa, niin illaksi voi aikaisintaan uudet suihkaisut lisätä. Tuoksulla on ikävä taipumus jäädä vaatteisiin moneksi päivää.

Omat fiilikset: Pure Poison on paljon keveämpi kuin alkuperäinen Poison, mikä on minun kirjoissani mainio asia. Alkuperäisen Poisonin sävyt tulevat tässäkin selvästi esiin, mutta ne eivät hyökkää päälle samalla tavalla. Tässä tuoksussa on sen verran pontta etten välttämättä käyttäisi sitä kesän kuumimpina päivinä. Tuoksussa on viettelyn meininkiä, joten se sopii niille ratkaiseville treffeille kuin nenä päähän. Jos Pure Poison olisi julkkis, sillä olisi samanlainen tyyli kuin Dita von Teesellä, joka tietää olevansa todella seksikäs ilman alleviivausta.

Viikon klassikko: Contradiction for women (EdP)

Parfyymitalo: Calvin Klein

Contradiction on kukkaisorientaali tuoksu, joka tuli markkinoille 1998 ja poistui kaikessa hiljaisuudessa hajuvesien hautuumaalle muutama vuosi sitten. Pienellä etsimisellä tuotetta kyllä vielä löytyy mm. StrawberryNETistä tai Amazonista.

Ensituoksu: Tuoksu aukeaa makean kukkaisena, jota kehystää jännä eukalyptuksesta johtuva metallinen vivahde. Mieleen tulee eukalyptuksella maustettu kukkaishunaja. Kielot, pionit ja ruusut tuoksuvat harmoniassa.

Sydäntuoksu: Kun tuoksu syvenee, siihen tulee lempeä puuterimainen sävy. Jasmiinia ja jotain hedelmäistä aukeaa taustalla.

Pohjatuoksu: Noin tunnin sisään kukkaisuus vaimenee ja esiin tulee pehmeä santelipuinen aromi. Seassa on pieni ripaus myskiä, vaniljaa ja hieman mausteista tonkapapua. Tuoksu kestää pehmeänä taustana koko päivän ja sulautuu kauniisti iholle.

Omat fiilikset: Tämä on aika monimutkainen tuoksu, joka yllättää persoonallisuudellaan. Kuitenkin tuoksu ei ole missään vaiheessa päällekäyvä, vaan kuin lempeää sarkasmia tavanomaisempien kukkaistuoksujen joukossa. Tuoksun rakenne on varsin hartaudella rakennettu ja hienostunut. Sopisi erittäin hyvin viileälle ja naiselliselle älykölle toimistotuoksuksi tai kevyeksi iltatuoksuksi.