Viikon klassikko: Bois des Iles (EdT)

Kuva: Nathan Branch

Parfyymitalo: Chanel

Bois des Iles on vanhan kaartin Chanelia vuodelta 1926. Se myös tuntuu tuoksussa. Lähes kaikissa Coco Chanelin aikana luoduissa Chanelin tuoksuissa on se tietty chanelpohja. Eli ne tuoksuvat tavallaan serkuksilta. Sama homma pätee Guerlainiin. Niissä tuntuu myös oma pohjatuoksunsa, tai kuten parfyymipiireissä kutsutaan guerlinade. Myös Hermes'n tuoksut ovat oman tyyppisensä ja yhtä lailla tunnistettavia kuin kaksi edellistä.

Mistä se sitten johtuu? Mä olen keksinyt kaksi mahdollista syytä, mutta toki muitakin ideoita otetaan vastaan.
Teoria 1. Kun hajuvettä luodaan, tulee siinä samalla tekaistua monta erilaista versiota samasta aiheesta. Koska tuoksun tekeminen ei ole halpaa, niin varmasti tiukkana bisnesnaisena tunnettu Coco on osannut maksimoida voiton lykkäämällä muutkin versiot markkinoille.
Teoria 2. Kun tietyn asiakaskunnan on luonut, niin yleensä se pyritään ylläpitämään. Eli luodaan tuotteita, jotka kelpaa asiakkaille. Miksi siis fiksaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Varioidaan vähän tuotetta ja taas myydään myyntiluvut täyteen.

Hih. No joka tapauksessa, kyseisen kolmen putiikin tuoksujen laatu on kyllä sitä luokkaa, että niitä kestää varioida. Intohimoisena hajustehassuna tahtoisin kyllä silti välillä taas nuuskia ihan uusia tuoksuja valtavirtataloiltakin. Tämänkin kevään haisumarkkinat ovat jatko-osien tähdittämiä. Ja kuten leffoissakin, jatko-osat yleensä pissivät myös hajustemarkkinoilla. Mutta uusista kevättuoksuista hieman laajemmin myöhemmin, palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja Chaneliin. =)

Ensituoksu: Moneen muuhun Chaneliin verrattuna tässä on kohtuullisemmin aldehydejä. Saippuaisuus tuntuu, mutta sitä pehmittävät persikka, sitrukset ja lämpöä antava korianteri varsin kivasti.

Sydäntuoksu: Sydäntuoksu on hyvin iirispainotteinen. Jasmiinit, kielot ja ruusut kutittelevat nenää kivasti. Kukkaisuus on chanelmäiseen tapaan hillittyä ja harmonista.

Pohjatuoksu: Tuoksun todellinen voima löytyy vasta pohjalta. Nimessä mainitut puut versovat kuin silmissä. Santelia siis on. Vetiver, tonkapapu ja opoponax tuovat hivenen mausteisuutta ja voimaa perinteiseen myskipohjaan. Tuoksu on parhaimmilaan vasta pohjalla, silloin sen oma persoona tulee paremmin esiin muiden Chaneleiden varjosta.
Kesto iholla 5-7 tuntia.

Omat fiilikset: Bois des Iles on lämpimämpi ja minun mielestäni mielenkiintoisempi versio Chanelin No.5:stä. Chaneleissa on aina se kiva puoli, että ne eivät ole turhan lineaarisia. Ne eivät antaudu helposti, mutta palkitsevat kyllä käytössä.
Tämä on naisellinen tuoksu, mutta ripauksella maskuliinisuutta varustettuna. Menisi hyvin räätälöidyn, mutta slimmisti leikatun liituraitapuvun kaveriksi. Vaatii kantajaltaan luonnetta. Viileillä ilmoilla parhaimmillaan.

Viikon klassikko: Fracas (EdP)

Kuva: cbcastro

Parfyymitalo: Piguet

Ennemmin tai myöhemmin jokainen parfyymihassu törmää väistämättä Piguet'n Fracasiin hyvässä tai pahassa. Klassikko se on aivan epäilyksettä, sillä tuoksu on luotu jo 40-luvulla toisen maailmansodan jälkeen. Sillä on powerhousepersoonaa siinä määrin, että joko sitä rakastaa, vihaa tai rakastaa vihata. Fracas on muuten ensimmäisiä tuoksuja, jonka on luonut naispuoleinen nenä. Germaine Cellierin taideteoslistaan kuuluu myös koko joukko muita Piguet'n ja Balmainin klassikkoja, joten hän on epäilyksettä ollut aikanaan yksi alansa arvostetuimpia ammattilaisia.

Fracasin kutsuminen solifloreksi ei ola aivan yhtä yksioikoista kuin muiden aiemmin tällä viikolla testattujen tuoksujen. Se on kuitenkin siinä mielessä soliflore, että vaikka siinä onkin hyvin montaa eri kukkaa, tuberoosa dominoi sitä täysin. Vertauksena: YSL:n Parisissa on aineksina mm. mimosaa, hyasinttia, liljoja, orvokkeja, kieloja ja jasmiinia, mutta se lasketaan ruususolifloreksi, koska ruusun aromi on niin voimakas. Solifloret voi siis olla joko monimutkaisia tuoksurakenteeltaan tai hyvin yksinkertaisia, mikä on viime vuosien trendi.

Ensituoksu: Pirskotin tätä hyvin varovaisesti pisaran ranteisiin ja kaulalle, koska pelkäsin muuten pökertyväni tuoksuun. Ratkaisu oli ihan oikea. Tuberoosa pomppaa kyllä välittömästi esiin, mutta ensituoksussa on myös märkiä kumisaappaita ja jotain hyvin lakritsimaista, jopa yskänlääkemäistä. Fracas on selvästi makea tuoksu. Sen voi jo päätellä ensimmäisillä tahdeilla.

Sydäntuoksu: Tietyssä mielessä Fracasissa on paljon samaa kuin Chanelin vitosessa. Sillä mun mielestäni tämä tuoksuu hyvin keinotekoisilta kukilta, mikä on Chanelinkin suurin ongelma. Yskänlääkemäisyys jatkuu edelleen tuoksun sydämessä voimakkaan tuberoosan kanssa, mutta seassa tuntuu olevan ainakin neilikoita rauhoittamassa kokonaisuutta, korianteria ja jasmiinia antamassa seksikkyyttä sekä ruusua, joka epätoivoisesti taistelee elintilasta muiden hajujen keskellä.

Pohjatuoksu: Fracas ei loivene juurikaan ajan kanssa. Tuberoosat laulaa vielä illallakin, kuoroon on vain tullut mukaan mausteita ja perinteinen myskipohja santelipuineen ja seetrineen. Tuoksu on silti edelleen hyvin tunnistettava. Herkempi saattaa saada tästä aikamoisen päänsäryn.

Avomieheni mielestä koko kämppä haisee Fracakselta vaikka laitoin sitä vain kaksi tippaa. Kissan korvat veti luimuun, kun se haistoi tuoksua ranteessa. Tämä kestää vaikka isältä pojalle, parin suihkun jälkeen vielä seuraavana aamunakin fracasvana tuntuu ranteessa. Eli kesto 12+ tuntia.

Omat fiilikset: Fracaksen tuoksu on sellainen, että jos se kävelee tästä eteenpäin vastaan, niin siitä on aika vaikea erehtyä. Tuoksu on todella hyvin rakennettu, mutta jos kanssaihmisiä ajattelee, niin tätä ei pitäisi kenenkään käyttää päivätuoksuna. Se on vain liian vahva. Illalla iltapukua vaativassa tilaisuudessa tämä voisi mennäkin. Mulle tämä on vielä liian aikuinen tuoksu, vähän samalla tavalla kuin Samsarakin. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua kokeilen tätä tököttiä uudelleen.

Lady Vengeance (EdP)

Parfyymitalo: Juliette Has a Gun

Solifloreviikon kunniaksi kokeillaan vielä toista ruusutuoksua. Juliette Has a Gun on nuori ja rockahtava parfyymitalo, joka tunnetaan persoonallisista tuoksuista, kuten Not A Perfume, joka luottaa yhteen ainoaan tuoksuosaan. Pullodesign tällä talolla on huippuluokkaa ja tuoksuosaaminen tulee Riccien parfyymisuvusta sekä yhteistyöstä Francis Kurkdjianin kanssa.

Juliettella on loistava kokeiludiili nettikaupassaan. Alle seitsemällä eurolla voi testata koko sarjan tuoksut, sekä saa vielä alennuskoodin jolla voi ostaa edullisesti sen tuoksun mihin on tykästynyt. Eurooppaan ei ole edes kuljetusmaksuja, joten tämä tarjous kannattaa jokaisen parfyymifriikin tsekata!

Linkki: Juliette Has a Gun



Ja sitten Lady Vengeancen pariin...

Ensituoksu: Patsuli pompahtaa ekalla suihkaisulla varsin jäntevänä esiin, mutta rauhoittuu pian lämpimäksi sykkeeksi ruusujen seuraksi.

Sydäntuoksu: Ruusut ja vanilja sekoittuvat patsuliin, mikä muodostaa toisaalta hyvin klassisen pehmeän ja "ladymaisen" ja toisaalta aika räväkän yhdistelmän.

Pohjatuoksu: Sydäntuoksun lineaarisuus jatkuu vielä tuoksun pohjalla. Vaikka esiintulevia tuoksuaineksia ei ole miljoonaa, niin tämä tuoksu rokkaa kuin hirvi. Ruusut alkavat loppua kohti loivenemaan, mutta siihen mennessä niistä onkin saanut nauttia täysin siemauksin.
Lady V. kestää iholla noin 6-8 tuntia, eli tätä ei tarvitse olla lisäämässä joka välissä.

Omat fiilikset: Viikon paras! Vaikka minä ja vanilja emme ole ylimmät ystävät, niin tämä tuoksu on todella namia. Lady Vengeancella on paljon persoonaa ruusutuoksuksi, brittiläisittäin sexy little minx. Ei ehkä ihan vauvasta vaariin sopiva, sillä tuoksuu chyprensä vuoksi melko aikuiselta, mutta esim. ystävänpäiväksi loistava herkkupala. Sopii niin päivään kuin iltaan.

Kuvat: Juliette Has a Gun

Mimosa pour moi (EdT)

Kuva: crabchick

Parfyymitalo: L'Artisan Parfumeur

L'Artisan Parfumeur on pariisilainen hajuvesitalo, joka on tarponut eteenpäin erikoistuoksujen tiellä jo 70-luvusta lähtien. L'Artisanilla on useita kukkaispohjaisia tuoksuja, ja päivän mimosa kuuluukin heidän puutarhakokoelmaansa.

Ensituoksu: Häivähdys vihreää orvokinlehteä, joka häviää samalla kun tuoksu kuivuu iholle. Esiin puhkeaa hento, mutta aidon oloinen mimosa. Pehmeä, aavistuksen puuterinen ja ripauksen makea.

Sydäntuoksu: Sydämessä on aavistus mustaherukan lehteä, joka sopii mainiosti herkän mimosan kaveriksi. Tämä on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa sateen jälkeen. Vihreys estää mimosaa kehittymästä liian hunajaiseksi, mikä on minun kirjoissani aina plussaa.

Pohjatuoksu: Aavistus puuta ja vaniljaa löytyy pohjalta, mutta hyvin, hyvin kevyesti.
Kesto on valitettavasti sieltä heikommasta päästä, noin 3 tuntia ihollani.

Omat fiilikset: Olin varautunut todella makeaan tuoksuun, joten olen hyvin iloisesti yllättynyt, että tämä ei ole sellainen. Oikein symppis tuoksu. Sopii herkkänenäisillekin, sillä se sulautuu todella kauniisti iholle. Käyttäisin tätä tulevissa kevään ja kesän juhlissa, sillä sitä voi kivasti kerrostaa tarvittaessa, mutta silti on koko ajan raikas ja huoliteltu olo. Menisi varmasti kevään morsiamillekin.

Rose Noir (EdP)

Kuva: Byredo

Parfyymitalo: Byredo

Solifloreviikko jatkuu. Eilen testissä oli kuusama ja tänään siirrytään ruusun pariin. Soliflore tarkoittaa tuoksua, joka pyrkii esittelemään hajuvedentekijän eli "nenän" näkemyksen yhdestä tietystä kukkalajikkeesta. Helposti tunnistettavia solifloreja on mm. YSL Paris (ruusu) ja Diorin Diorissimo (kielo).

Byredo tuntuu sen verran kiinnostavalta nichetalolta, että päätin tutustua heidän valikoimaansa vähän laajemminkin. Rose Noiria mainostetaan päivitetyksi näkemykseksi ruususta, josta löytyy myös paheellisuutta ja tummuutta.

Ensituoksu: Wow. Onpa jännä. Ekalla suihkaisulla tuntuu kuin tilkka miesten myskistä partavettä olisi sekoitettu ruusuihin, mutta samalla hetkellä tuoksu alkaa muuntautua jo yllättävän kirpeän greippiseksi ja yrttiseksi. Ja siis kaikki tämä hyvällä tavalla.

Sydäntuoksu: Tavallisesti ruusutuoksut ovat makeita, mutta tästä se elementti puuttuu. Freesiat tulevat tukemaan pehmeää ruusunuottia ja sanoisin että mustan teen nuotti löytyy myös. Todella harmoninen ja pikantti kokonaisuus.

Pohjatuoksu: Yllättävää kyllä, myskinuotti vain kevenee loppua kohti. Tuoksuun sekoittuu pieni ripaus pippuria, sammalta ja jotain puista, mutta en kutsuisi ruusua paheelliseksi missään vaiheessa. Tämä on enemmänkin asfalttiin murskattu ruusu, jonka epätoivoinen kosija on jättänyt jälkeensä yön pikkutunteina.
Kesto on mainio, mun ihollani noin 8 tuntia.


Kuva: rustman

Omat fiilikset: En ole aiemmin kuullut, että mikään ruususoliflore olisi unisex, mutta tämä menisi miehelle yhtä hyvin kuin naiselle. Todella persoonallinen ruusutuoksu ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan iholla, kuinka tuoksu alkaa muuntua. Diggaan todella. Menee varmasti yhtä hyvin päivällä kuin illalla täydessä tällingissä.

Le Chévrefeuille (EdT)

Kuva: CaptPiper

Parfyymitalo: Annick Goutal

Annick Goutalin tuoksut on olleet viime vuosina tapetilla erityisesti julkkujen suosikkituoksuina, mutta myös muotilehdet ympäri maailman tuntuvat rakastavan tätä merkkiä. Itse tutustuin taloon vuosia sitten Pariisissa, kun eksyin vähemmän yllättäen Printempsin kosmetiikkapuolelle. Tuoksujen mietous hintaansa nähden jäi silloin mietityttämään sen verran, että päätin lopulta ottaa tämän vuoden asiakseni tutustua sarjaan tarkemmin.

Le Chévrefeuille pääsee ensimmäisenä testiin ihan nostalgisista syistä. Esiteininä pidin erityisesti Yves Rocherin Chevrefeuillesta, jonka vihreä kuusama-jasmiinituoksu oli ehdottomasti Rochereista lempparini. Olen Karkkipäivän Sannin kanssa samaa ikäluokkaa, mikä taitaa selittää retrofiilikset tuota postimyyntifirmaa kohtaan. =)

Ensituoksu: Kevyt tuoksahdus sitruunaa, ruohoa ja kuusamaa. Narsissi tuo sekaan vähän vetisyyttä ja ehkä hieman kitkeryyttä? Ensituoksu kestää paperilla paremmin kuin iholla, josta se häviää minuuteissa.

Sydäntuoksu: Hajuvesi alkaa tuoksua vienosti sitruunaiselta offilta, koivuvihdalta ja syksyisiltä kuivuneilta vaahteranlehdiltä. Jasmiini tuo sekoitukseen makeutta ja kukkaisuutta. Toki tässä on edelleen kuusamaakin, mutta mulle tämä tuo mieleen juhannusaattoillan, kun kaikki kärvistelevät saunapuhtaina hyttysten syötteinä ja yrittävät tihkusateessa sytyttää grilliä.

Pohjatuoksu: Hieman puuterista pehmeyttä ja lisää puiden lehtiä, mutta tuoksu alkaa jo karata iholta. Varsinaisia perinteisiä pohjatuoksuja kuten myskiä tai santelipuuta ei tunnu olevan ollenkaan ankkuroimassa tuoksua. Siksi kai kesto onkin onneton. Tuoksussa on hyvin luonnollista herkkyyttä, mutta minun nenäni jää kaipaamaan jotain ekstraa.
Muistikuvani Goutalin tuoksujen heikosta kestosta näköjään pitävät ainakin jokseenkin paikkaansa. Le Chévrefeuille katoaa ranteesta reilussa tunnissa kuin tuhka tuuleen. Jos tuoksun haluaa saada kestämään, sitä pitää joko lotrata kunnolla tai suihkuttaa reilulla kädellä hiuksiin ja vaatteisiin.

Omat fiilikset: Täydellisen kuusamatuoksun etsintä jatkuu. Tämä ei valitettavasti vakuuttanut minua, mutta onneksi kuusama on sen verran yleisesti käytetty tuoksuaines, että enköhän mä ennemmin tai myöhemmin hyvän version löydä. Annick Goutalin kuusama sopii mainiosti tuoksuherkillekin yksilöille, sillä tuoksu on niin kevyt, ettei sitä takuulla huomaa edes bussissa vieressä istuva. Päivätuoksu, tämä ei kestä iltakäyttöä oikein millään. Yllättäen tuoksu tuntuu Guerlainin Aqua Allegoria Herba Frescan ujolta pikkuserkulta.

Evening Edged in Gold (EdP)

Kuvitus: svennevenn

Parfyymitalo: Ineke

Ensituoksu: Ensinuuhkaisulla tuoksusta tulee epäilyttävästi mieleen kotitekoinen luumulikööri. Sellainen sokerisen imelä ja jouluinen. Osmanthus tuo oman kukkaisen arominsa luumun seuraksi ja alkaa onneksi tasapainottaa tuoksua ennen kuin kokonaan mennään torttutäytteen puolelle.

Sydäntuoksu: Hahaa, täällähän niitä joulumausteita on! Aivan varmasti kanelia ja vaniljaa, mutta ehkä myös hiukan korianteria seassa tasapainottamassa? Ehkä muualla kuin Suomessa tämä on eksoottinen tuoksuyhdistelmä, mutta mä en tästä jouluteemasta pääse kauhean pitkälle. Tuoksuun on lisätty myös sahramia ja angel's trumpetia, jotka onneksi alkavat viemään tuoksua trooppisempaan suuntaan.

Pohjatuoksu: Sokeriset luumut, mausteet ja trooppiset kukat alkavat tunnin kuluessa antaa tietä nahkalle ja puulle. Nahkan aromistahan joko tykkää tai ei, mutta tässä tuoksussa se ei tule kovin selvästi esiin. Nahka välähtää välillä tuoksussa esiin, mutta satulahuonetta se ei missään vaiheessa muistuta. Pikemminkin ranskalaisen villakoiran nahkaista talutusremmiä, kun tuhdisti parfymoitu rouva ulkoiluttaa fifiään puistossa.
Tuoksun kesto on hyvä. Kun tätä aamulla tupsuttaa, niin hyvin pärjää läpi työpäivän.

Omat fiilikset: Tämä olisi ihan omiaan pikkujoulubileissä ja muutenkin iltatuoksuna. Päivällä luumuviinan haju ei ainakaan minussa hirveästi ihastusta herätä. Tuoksu on persoonallisesti rakennettu, mutta todella makea. Varmasti tälle löytyy silti runsaasti ystäviä, onhan Pink Sugarillakin oma kannattajakuntansa. Aikuiselle ja itsevarmalle naiselle, joka pitää makeudesta ja mausteista.

Viikon klassikko: L'Eau d'Issey (EdP)

Parfyymitalo: Issey Miyake

L'Eau d'Issey vuodelta 1992 oli yksi 90-luvun suosituimmista tuoksuista. Sen viehätys perustui aikanaan varsin vasta keksittyyn tuoksuyhdistelmään, joka tuli tunnetuksi vesituoksuina. Nämä kevyehköt tuoksut hallitsivatkin Issey Miyaken, Calvin Kleinin ja Ralph Laurenin voimin vuosikymmentä 80-luvun ärhäköiden itämaisten jälkeen.

Ensituoksu: L'eau d'Issey tuoksuu nimensä mukaisesti vedeltä. Tarkemmin ottaen se muistuttaa kesäsadetta, joka ropisee sateenvarjoon, kun juoksee puutarhan poikki pelastamaan kuivumassa olevia pyykkejä ja samalla väistelee lammikoita. Tuoksun alku on niin hyvin sekoitettu, että muita aromeja on vaikea jopa erottaa. Meloni, lootus ja kukkakimpullinen märkiä ruusuja hahmottuu tarkemmin nuuskiessa.

Sydäntuoksu: Tuoksun vesipiirteet säilyy yllättävän hyvin mukana vielä tuoksun sydämessä, jossa siihen sekoittuu kieloja, liljoja ja pioneita. Kukkien lisääntyessä tuoksuun tulee saippuamaisen puhdas aromi.

Pohjatuoksu: Useimmat vesituoksut häviävät ranteesta tunnissa, mutta L'eau d'Issey vain parantaa juoksuaan siinä vaiheessa. Vesi-kukkatuoksuun alkaa sekoittua santelipuuta, myskiä, seetriä ja osmanthusta. Perinteisten parfyymien pohja-ainekset antavat tälle tuoksulle kestoa ja se pysyykin iholla raikkaana koko päivän. Kesto on jopa ärsyttävän hyvä, sillä seuraavana aamunakin takista löytyy Issey-hajuvana.

Omat fiilikset: Osa L'eau d'Isseyn viehätystä on se, että toisin kuin monissa sen kilpailijoissa vesi tuoksuu sekoituksessa loppuun asti. Siinä on myöskin pontta yllättävän paljon, eikä siten ole läheskään yhtä pliisu kuin monet kilpailjansa. Tämä on mainio kevät/kesätuoksu, joka toimii niin mökkibileissä kuin uranaisen bisnestuoksunakin. Kovimmilla viime kesän helteillä (+30C ja ylöspäin) tuoksun pohjalla olevat aromit alkoi käydä omaan nenääni ikävästi ja se alkoi tuoksua lämpimässä turhan kauan olleelta kurkulta.

Ophelia (EdP)

Kuvitus: Jem Yoshioka

Parfyymitalo: Heeley

Ensituoksu: Kieloa, ruohoa, sitrusta ja jasmiinia. Kevyen kukkainen ja jopa saippuainen aromi. Vaikka virallisessa tuoksulistassa ei kieloa ole, niin siltä tämä mun mielestä pääasiassa tuoksuu.

Sydäntuoksu: Ensituoksu pysyy aika samanlaisena koko ajan. Tuoksun kehitttyessä siihen tulee mukaan hieman myskiä, mutta niin vähän että sitä tuskin huomaa. Jotenkin tuoksun odottaisi vielä kehittyvän joko kukkaisemmaksi tai puisemmaksi, mutta se vaan jää vajaaksi.

Pohjatuoksu: Tuoksu tuntuu olevan hyvin lineaarinen ja jopa tietyssä mielessä yksitotinen. Samat jutut mitkä tuoksuvat jo alussa jatkavat edelleen loppuun asti. Tuoksu pysyy kevyen kukkaisena iholla 3-4 tuntia ennen kuin vaatii lisäämistä.

Omat fiilikset:
Tämä muistuttaa yllättävän paljon Diorissimoa. Sellainen kevyempi ja tyttömäisempi versio siitä. Ophelia ei missään tapauksessa ole statement-tuoksu. Tuoksu on sopiva kilteille tytöille, minun makuuni tämä on jopa vähän liian rauhallinen, hyvin käyttäytyvä ja yllätyksetön. Sopii varmasti mainiosti kevään tuoreelle ylioppilaalle ja nuorille idealisteille.

Bal d'Afrique (EdP)

Parfyymitalo: Byredo

Byredo on pieni, mutta jo melko arvostettu parfyymitalo Ruotsinmaalta. Suomesta Byredon tuotteita ei saa, mutta maailmalla isot tavaratalot kuten Barney's New Yorkissa, Le Bon Marché Pariisissa ja lähempänä NK Tukholmassa ovat löytäneet tämän pikantin sarjan valikoimiinsa. Korjaus: Helsingissä Gaudetessa on näitä ihanuuksia tarjolla. Tukholmasta löytyy myös Byredon oma liike Sturegallerianin läheisyydestä.

Bal d'Afrique on saanut innoituksensa 1920-luvun Pariisista ja sen iloisesta sekoituksesta avantgardea ja afrikkalaisia kulttuureja. Yksi esikuva tuoksulle on tanssijatar Josephine Baker, joka tuli kuuluisaksi estottomasta ja modernista tanssistaan, jota hän esitti vähän peittävässä banaaniasussa Pariisin Folies-Bergères-teatterissa.

Ensituoksu: Ensituoksu on kirpeän sitruksinen ja bergamottinen. Taustalta esiin hiipii pehmeä kehäkukan ja bucchun aromi.

Sydäntuoksu: Melko pian tuoksu muuntuu iholla todella mielenkiintoiseksi. Sitä voisi lähinnä kuvailla todellakin aavistuksen hikisen tanssijattaren iholla viivähtäväksi hedelmäiseksi tuoksuksi. Jasmiini tuo mukanaan tiettyä sensuelliutta, orvokki pitää tuoksun balanssissa ja tuo vähän viattomuutta ja syklaami lisää sekoitukseen vihreyttä.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on varsinainen syke ja meininki. Tumma meripihka, mausteet, vetiver, seetri ja myski tekevät parfyymistä todella persoonallisen. Vaikka tässä tuoksussa on monia voimakkaita ainesosia, se on itseasiassa yllättävän lempeä ja rauhallinen kokonaisuus. Tuoksu kestää aamusta iltapäivään ja muuttuu loppuvaiheessa lämpimäksi ja hennoksi vivahteeksi iholle.

Omat fiilikset: Tuoksuna tämä on todella vaikea määriteltävä. Siinä on hedelmää, itämaisuutta, kukkia ja puita. Mutta yhdistelmä on varsin kekseliäs ja kerrankin parfyymi tuoksuu juuri siltä miltä se lupaa. Minua tämä tuoksu muistuttaa itse asiassa Moulin Rouge -elokuvan intensiivisestä tangokohtauksesta. Siinä on peiteltyä seksuaalisuutta, intohimoa, teatraalisuutta ja kuitenkin koko ajan aavistuksen kieli poskessa mennään. Tämä ei ole viaton tuoksu, mutta ei kuitenkaan liian vihjaileva edes päiväkäyttöön. Minä tykkään.

Kuva: Byredo

Viikon klassikko: Pure Poison (EdP)

Parfyymitalo: Dior

Pure Poison vuodelta 2004 on yksi monista alkuperäisen Poisonin (1985) päivitetyistä versioista. Arviossa pitäisi olla oikeastaan alkuperäinen 80-luvun Poison, joka on varsin tuhti tuoksu, mutta minulla ei ole sitä kokoelmissani. Äitini käytti Poisonia, Ysatista ja Chanel No.5:ta lapsuudessani. Väistämättä siis kaikki Poisonit tuoksuvat mielestäni äidiltäni, vaikka kuinka yritän niihin tottua.
Poisonpullot ovat kaikki saman mallisia, mutta Pure Poisonin heijastepinta teki siitä harvinaisen hankalan kuvattavan. Se kun heijastaa kameran kuvaan, vaikka mitä tekisi.

Ensituoksu: Jasmiini lehahtaa ilmoille heti ensisuihkauksella. Ehkä hiven jotain sitrusta, mutta se jää kukkien alle armotta. Ensituoksu kestää todella vähän aikaa ja tuoksu alkaa muuntautua iholla saman tien.

Sydäntuoksu: Tuoksun sydän on kukkia täynnä. Olo on kuin ylilämmitetyssä kasvitieteellisessä puutarhassa, kun gardeniat, jasmiinit ja muut kasvit puhkeavat saman aikaisesti kukkaan.

Pohjatuoksu: Pohjalla on paljon samaa kuin alkuperäisessä Poisonissa. Mausteita, santelipuuta ja myskiä sanoisin. Pohjatuoksu on yllättävän lämmin ja jopa hieman eroottinen. Minun ihollani tuoksu pysyy koko päivän, joten kesto on todella hyvä. Jos aamulla tätä laittaa, niin illaksi voi aikaisintaan uudet suihkaisut lisätä. Tuoksulla on ikävä taipumus jäädä vaatteisiin moneksi päivää.

Omat fiilikset: Pure Poison on paljon keveämpi kuin alkuperäinen Poison, mikä on minun kirjoissani mainio asia. Alkuperäisen Poisonin sävyt tulevat tässäkin selvästi esiin, mutta ne eivät hyökkää päälle samalla tavalla. Tässä tuoksussa on sen verran pontta etten välttämättä käyttäisi sitä kesän kuumimpina päivinä. Tuoksussa on viettelyn meininkiä, joten se sopii niille ratkaiseville treffeille kuin nenä päähän. Jos Pure Poison olisi julkkis, sillä olisi samanlainen tyyli kuin Dita von Teesellä, joka tietää olevansa todella seksikäs ilman alleviivausta.

Chance Eau Tendre (EdT)

Parfyymitalo: Chanel

Chance Eau Tendre on Chancen toinen päivitetty versio. Chance Eau Tendrella ja Eau Fraichella Chanel etsii itselleen selvästi nuorempaa asiakaskuntaa kuin aikaisemmin. Myös Cristallesta on tehty nuorekkaampi ja raikkaampi versio, Cristalle Eau Verte.

Ensituoksu: Eau Tendre aukeaa pirskahtelevän kirpeällä greipin ja kvittenin tuoksulla, joka valitettavasti häviää minuuteissa.

Sydäntuoksu: Sitruksien vaimetessa tuoksu aukeaa hyvin kukkaisena ja varsinkin hyasintti tuoksuu selvästi. Tietyssä mielessä hyasintti myös luo persoonaa muuten aika tyypilliseen saippuaisen kevyeen kukkaistuoksuun.

Pohjatuoksu: Hyasintin alkaessa hälvetä iholle jää kevyt kukkais-puuterinen tuoksu, joka harmillisesti hälvenee viimeistään iltapäivään mennessä.

Omat fiilikset: Pirteä ja keveä kukkaistuoksu, jota käyttäessä tulee hyvälle tuulelle. Chanelin parfyymitalolta tämä on perinteisiin nähden kesy esitys, mutta myy takuulla kuin häkä niille joiden mielestä No.5 on mummoparfyymi. Sopii nuorille ensimmäiseksi laatuhajuvedeksi, mutta myös aikuisemmille töihin tai aurinkoisiin kevätpäiviin.

Viikon klassikko: Contradiction for women (EdP)

Parfyymitalo: Calvin Klein

Contradiction on kukkaisorientaali tuoksu, joka tuli markkinoille 1998 ja poistui kaikessa hiljaisuudessa hajuvesien hautuumaalle muutama vuosi sitten. Pienellä etsimisellä tuotetta kyllä vielä löytyy mm. StrawberryNETistä tai Amazonista.

Ensituoksu: Tuoksu aukeaa makean kukkaisena, jota kehystää jännä eukalyptuksesta johtuva metallinen vivahde. Mieleen tulee eukalyptuksella maustettu kukkaishunaja. Kielot, pionit ja ruusut tuoksuvat harmoniassa.

Sydäntuoksu: Kun tuoksu syvenee, siihen tulee lempeä puuterimainen sävy. Jasmiinia ja jotain hedelmäistä aukeaa taustalla.

Pohjatuoksu: Noin tunnin sisään kukkaisuus vaimenee ja esiin tulee pehmeä santelipuinen aromi. Seassa on pieni ripaus myskiä, vaniljaa ja hieman mausteista tonkapapua. Tuoksu kestää pehmeänä taustana koko päivän ja sulautuu kauniisti iholle.

Omat fiilikset: Tämä on aika monimutkainen tuoksu, joka yllättää persoonallisuudellaan. Kuitenkin tuoksu ei ole missään vaiheessa päällekäyvä, vaan kuin lempeää sarkasmia tavanomaisempien kukkaistuoksujen joukossa. Tuoksun rakenne on varsin hartaudella rakennettu ja hienostunut. Sopisi erittäin hyvin viileälle ja naiselliselle älykölle toimistotuoksuksi tai kevyeksi iltatuoksuksi.