Viikon klassikko: Bois des Iles (EdT)

Kuva: Nathan Branch

Parfyymitalo: Chanel

Bois des Iles on vanhan kaartin Chanelia vuodelta 1926. Se myös tuntuu tuoksussa. Lähes kaikissa Coco Chanelin aikana luoduissa Chanelin tuoksuissa on se tietty chanelpohja. Eli ne tuoksuvat tavallaan serkuksilta. Sama homma pätee Guerlainiin. Niissä tuntuu myös oma pohjatuoksunsa, tai kuten parfyymipiireissä kutsutaan guerlinade. Myös Hermes'n tuoksut ovat oman tyyppisensä ja yhtä lailla tunnistettavia kuin kaksi edellistä.

Mistä se sitten johtuu? Mä olen keksinyt kaksi mahdollista syytä, mutta toki muitakin ideoita otetaan vastaan.
Teoria 1. Kun hajuvettä luodaan, tulee siinä samalla tekaistua monta erilaista versiota samasta aiheesta. Koska tuoksun tekeminen ei ole halpaa, niin varmasti tiukkana bisnesnaisena tunnettu Coco on osannut maksimoida voiton lykkäämällä muutkin versiot markkinoille.
Teoria 2. Kun tietyn asiakaskunnan on luonut, niin yleensä se pyritään ylläpitämään. Eli luodaan tuotteita, jotka kelpaa asiakkaille. Miksi siis fiksaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Varioidaan vähän tuotetta ja taas myydään myyntiluvut täyteen.

Hih. No joka tapauksessa, kyseisen kolmen putiikin tuoksujen laatu on kyllä sitä luokkaa, että niitä kestää varioida. Intohimoisena hajustehassuna tahtoisin kyllä silti välillä taas nuuskia ihan uusia tuoksuja valtavirtataloiltakin. Tämänkin kevään haisumarkkinat ovat jatko-osien tähdittämiä. Ja kuten leffoissakin, jatko-osat yleensä pissivät myös hajustemarkkinoilla. Mutta uusista kevättuoksuista hieman laajemmin myöhemmin, palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja Chaneliin. =)

Ensituoksu: Moneen muuhun Chaneliin verrattuna tässä on kohtuullisemmin aldehydejä. Saippuaisuus tuntuu, mutta sitä pehmittävät persikka, sitrukset ja lämpöä antava korianteri varsin kivasti.

Sydäntuoksu: Sydäntuoksu on hyvin iirispainotteinen. Jasmiinit, kielot ja ruusut kutittelevat nenää kivasti. Kukkaisuus on chanelmäiseen tapaan hillittyä ja harmonista.

Pohjatuoksu: Tuoksun todellinen voima löytyy vasta pohjalta. Nimessä mainitut puut versovat kuin silmissä. Santelia siis on. Vetiver, tonkapapu ja opoponax tuovat hivenen mausteisuutta ja voimaa perinteiseen myskipohjaan. Tuoksu on parhaimmilaan vasta pohjalla, silloin sen oma persoona tulee paremmin esiin muiden Chaneleiden varjosta.
Kesto iholla 5-7 tuntia.

Omat fiilikset: Bois des Iles on lämpimämpi ja minun mielestäni mielenkiintoisempi versio Chanelin No.5:stä. Chaneleissa on aina se kiva puoli, että ne eivät ole turhan lineaarisia. Ne eivät antaudu helposti, mutta palkitsevat kyllä käytössä.
Tämä on naisellinen tuoksu, mutta ripauksella maskuliinisuutta varustettuna. Menisi hyvin räätälöidyn, mutta slimmisti leikatun liituraitapuvun kaveriksi. Vaatii kantajaltaan luonnetta. Viileillä ilmoilla parhaimmillaan.

Viikon klassikko: Bvlgari Black (EdT)

Kuva: fabbio

Bvlgarin Black kotiutui luokseni testerivaihdossa Vasilisan kanssa. Black on siinä mielessä jännä tuoksu, että osa ihmisistä mieltää sen maskuliiniseksi ja osa taas selvästi feminiiniseksi. Hajuvesiosastoillakin tämän usein löytää miesten puolelta, vaikka se on unisextuoksu. Black on vuodelta 1998 ja ansainnut jo klassikkoleiman. Sen suuriin tykkääjiin kuuluvat mm. hajuvesiopas Perfumesin kirjoittaja Luca Turin sekä Angelina Jolie.

Ensituoksu: Mun nenääni avaus ihollani on hyvin pitkälti teemäinen. Vahvaa earl grey teetä ja vain hiven kumimaista uuden auton tuoksua. Mielenkiintoista. Olen lukenut todella monta arviota, jossa tuoksua kuvaillaan voimakkaaksi, jopa suorastaan palavan kumin hajuiseksi, mutta mun ihoni on kyllä ihan eri mieltä.

Sydäntuoksu: Puolessa tunnissa teehen tulee reilu vaniljalisä ja tässä vaiheessa tämä alkaa mun iholla mennä selvästi naiselliselle puolelle. Hyvin vaniljajäätelömäinen aromi. Seassa on seetriä, jasmiinia ja santelipuuta, mutta hyvin, hyvin lempeästi.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on ripaus nahkaa ja myskiä, jotka jäävät vaniljan kanssa iholle hehkumaan.
Kesto tuoksulla ei valitettavasti ole kovin hyvä. Mun iholtani koko tuoksu häviää neljässä tunnissa jopa reilun lotraamisen jälkeen.

Omat fiilikset: Ihollani tuoksu on hyvin naisellinen ja lempeä, mutta mieheni sanoi että ensihäivahdyksissä oli hänen mielestään jotain miehistä, ennen kuin tuoksu kunnolla kuivui iholle. Ei tämä mun mielestäni mitenkään provosoiva tuoksu ole, vaikka sitä niin halutaan mainostaa. Ennemminkin hyvin rauhoittava kokemus. Taidan seuraavaksi sämplätä tätä sekoitettuna Bvlgarin punaiseen teetuoksuun, johon vanilja voisi hyvin sopia. Voisinkin ehkä ostaa tätä kevättä varten pullollisen.