Viikon klassikko: Bvlgari Black (EdT)

Kuva: fabbio

Bvlgarin Black kotiutui luokseni testerivaihdossa Vasilisan kanssa. Black on siinä mielessä jännä tuoksu, että osa ihmisistä mieltää sen maskuliiniseksi ja osa taas selvästi feminiiniseksi. Hajuvesiosastoillakin tämän usein löytää miesten puolelta, vaikka se on unisextuoksu. Black on vuodelta 1998 ja ansainnut jo klassikkoleiman. Sen suuriin tykkääjiin kuuluvat mm. hajuvesiopas Perfumesin kirjoittaja Luca Turin sekä Angelina Jolie.

Ensituoksu: Mun nenääni avaus ihollani on hyvin pitkälti teemäinen. Vahvaa earl grey teetä ja vain hiven kumimaista uuden auton tuoksua. Mielenkiintoista. Olen lukenut todella monta arviota, jossa tuoksua kuvaillaan voimakkaaksi, jopa suorastaan palavan kumin hajuiseksi, mutta mun ihoni on kyllä ihan eri mieltä.

Sydäntuoksu: Puolessa tunnissa teehen tulee reilu vaniljalisä ja tässä vaiheessa tämä alkaa mun iholla mennä selvästi naiselliselle puolelle. Hyvin vaniljajäätelömäinen aromi. Seassa on seetriä, jasmiinia ja santelipuuta, mutta hyvin, hyvin lempeästi.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on ripaus nahkaa ja myskiä, jotka jäävät vaniljan kanssa iholle hehkumaan.
Kesto tuoksulla ei valitettavasti ole kovin hyvä. Mun iholtani koko tuoksu häviää neljässä tunnissa jopa reilun lotraamisen jälkeen.

Omat fiilikset: Ihollani tuoksu on hyvin naisellinen ja lempeä, mutta mieheni sanoi että ensihäivahdyksissä oli hänen mielestään jotain miehistä, ennen kuin tuoksu kunnolla kuivui iholle. Ei tämä mun mielestäni mitenkään provosoiva tuoksu ole, vaikka sitä niin halutaan mainostaa. Ennemminkin hyvin rauhoittava kokemus. Taidan seuraavaksi sämplätä tätä sekoitettuna Bvlgarin punaiseen teetuoksuun, johon vanilja voisi hyvin sopia. Voisinkin ehkä ostaa tätä kevättä varten pullollisen.

L'Air du Désert Marocain (EdT)

Parfyymitalo: Andy Tauer

Andy Tauer on hajuvesimaailman nousevia kykyjä. Ensimmäiset tuoksut tämä sveitsiläinen herrasmies julkaisi vasta 2005, mutta jo hänen toinen tuoksunsa L'Air du Desert Marocain sai osakseen valtavan kriitikoiden suosion.

Ensituoksu: Tuoksu alkaa hyvin maskuliinisena, mutta lämpenee kuivuttuaan savuisen mausteiseksi. Mun nenääni ensiaskeleet tässä tuoksussa on hyvinkin tuttuja, se nimittäin tuoksuu mielestäni aivan ortodoksikirkolta. Tarkemmin otettuna juuri siltä, miltä moneen kertaan suitsutetut pölyiset ikonit tuoksuvat. Ei missään tapauksessa epämiellyttävä mielleyhtymä, mutta aika jännä.

Sydäntuoksu: Kun savuisuus vähän alkaa kevetä, seassa huomaa paljon vahvoja mausteita. Korianteria ja kuminaa ainakin, lisäksi sitrukset, jasmiini ja ruusu lisäävät vähän pehmeyttä muuten tuhtiin tuoksuyhdistelmään. Nyt tuoksussa alkaa ollakin jo afrikkalaista meininkiä. Kuin astuisi kirkosta marokkolaiselle maustetorille.

Pohjatuoksu: Pohja on yllättävän kuiva itämaiseksi tuoksuksi. Yleensä orientaaleihin yhdistetään makeutta, mutta tämä on kirjaimellisesti kuiva kuin Sahara. Jos ortodoksikirkon unohtaa, niin kyllähän tämä varsin nimeltänsä (vapaasti suomennettuna "marokkolaisen aavikon ilma") tuoksuu. Pohjalla seetri ja myski jatkavat lempeämmin tuoksua.
Kesto tässä tuoksussa on vähän liiankin erinomainen. 10-12 tuntia menee helposti, eikä suihkukaan poista kerralla kaikkia nuotteja.

Omat fiilikset: Luulen, että se mikä tästä tuoksusta tekee mun iholla liian voimakkaan, on skandinaavi-iho. Tummemmilla ihmisillä esim. Välimeren maissa on selvästi voimakkaampi aromi omassa ihossaan ennen mitään hajusteita. Ja sellaisella iholla tämä varmasti tuoksuu hyvältä. Saman ongelman olen huomannut monessa muussakin tuoksussa. Kaikkia vaan ei ole suunniteltu suomalaisille olmeille. Tämä tuoksu on todella persoonallinen ja kenelle se sopii, niin on syytä olla onnellinen. Tuoksu on unisex.

Kuva: Tauer Perfumes

Rose Noir (EdP)

Kuva: Byredo

Parfyymitalo: Byredo

Solifloreviikko jatkuu. Eilen testissä oli kuusama ja tänään siirrytään ruusun pariin. Soliflore tarkoittaa tuoksua, joka pyrkii esittelemään hajuvedentekijän eli "nenän" näkemyksen yhdestä tietystä kukkalajikkeesta. Helposti tunnistettavia solifloreja on mm. YSL Paris (ruusu) ja Diorin Diorissimo (kielo).

Byredo tuntuu sen verran kiinnostavalta nichetalolta, että päätin tutustua heidän valikoimaansa vähän laajemminkin. Rose Noiria mainostetaan päivitetyksi näkemykseksi ruususta, josta löytyy myös paheellisuutta ja tummuutta.

Ensituoksu: Wow. Onpa jännä. Ekalla suihkaisulla tuntuu kuin tilkka miesten myskistä partavettä olisi sekoitettu ruusuihin, mutta samalla hetkellä tuoksu alkaa muuntautua jo yllättävän kirpeän greippiseksi ja yrttiseksi. Ja siis kaikki tämä hyvällä tavalla.

Sydäntuoksu: Tavallisesti ruusutuoksut ovat makeita, mutta tästä se elementti puuttuu. Freesiat tulevat tukemaan pehmeää ruusunuottia ja sanoisin että mustan teen nuotti löytyy myös. Todella harmoninen ja pikantti kokonaisuus.

Pohjatuoksu: Yllättävää kyllä, myskinuotti vain kevenee loppua kohti. Tuoksuun sekoittuu pieni ripaus pippuria, sammalta ja jotain puista, mutta en kutsuisi ruusua paheelliseksi missään vaiheessa. Tämä on enemmänkin asfalttiin murskattu ruusu, jonka epätoivoinen kosija on jättänyt jälkeensä yön pikkutunteina.
Kesto on mainio, mun ihollani noin 8 tuntia.


Kuva: rustman

Omat fiilikset: En ole aiemmin kuullut, että mikään ruususoliflore olisi unisex, mutta tämä menisi miehelle yhtä hyvin kuin naiselle. Todella persoonallinen ruusutuoksu ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan iholla, kuinka tuoksu alkaa muuntua. Diggaan todella. Menee varmasti yhtä hyvin päivällä kuin illalla täydessä tällingissä.

A Scent by Issey Miyake (EdT)

Parfyymitalo: Issey Miyake

Kyseessä on siis vaaleanvihreään rasiaan puettu Scent, ei se pinkki florale.

Muotoilultaan pullo on äärimmäisen yksinkertainen, mutta tuoksu ja pullon ulkomuoto synkkaa yhteen hyvin.

Ensituoksu: vastaleikattua ruohoa, sitrusta ja puita. Noin vartin sisään tuoksu syvenee kukkaisemmaksi ja aavistuksen puuterimaisemmaksi. Pohjatuoksu jää hyvin keveäksi verhoksi ylle ja tuoksuu koko päivän. Tuoksun kestävyys tyypissään on yllättävän hyvä, useimmat samankaltaiset tuoksut katoavat iholta täysin tunnissa.

Jos vihreistä tuoksuista ei tykkää, niin ensituoksu voi olla aika päällekäyvä vehreydessään. Lohdutukseksi epäluuloisille voin kertoa, että tuoksu pehmenee nopeasti.

Omat fiilikset:
A Scent on mainio kesäpäivän piriste. Tämä tuoksu sopisi mainiosti juhannuksen mökkiseuralaiseksi, joskin pullon muotoilu ei ehkä ole optimaalinen reissaukseen. Tuoksu jonka kanssa et ole liian tällätty, vain ainoastaan kevyesti huolitultu, vähän kuin nudemeikki. Yllättävän unisex.