Kuva: Nathan Branch
Parfyymitalo: Chanel
Bois des Iles on vanhan kaartin Chanelia vuodelta 1926. Se myös tuntuu tuoksussa. Lähes kaikissa Coco Chanelin aikana luoduissa Chanelin tuoksuissa on se tietty chanelpohja. Eli ne tuoksuvat tavallaan serkuksilta. Sama homma pätee Guerlainiin. Niissä tuntuu myös oma pohjatuoksunsa, tai kuten parfyymipiireissä kutsutaan guerlinade. Myös Hermes'n tuoksut ovat oman tyyppisensä ja yhtä lailla tunnistettavia kuin kaksi edellistä.
Mistä se sitten johtuu? Mä olen keksinyt kaksi mahdollista syytä, mutta toki muitakin ideoita otetaan vastaan.
Teoria 1. Kun hajuvettä luodaan, tulee siinä samalla tekaistua monta erilaista versiota samasta aiheesta. Koska tuoksun tekeminen ei ole halpaa, niin varmasti tiukkana bisnesnaisena tunnettu Coco on osannut maksimoida voiton lykkäämällä muutkin versiot markkinoille.
Teoria 2. Kun tietyn asiakaskunnan on luonut, niin yleensä se pyritään ylläpitämään. Eli luodaan tuotteita, jotka kelpaa asiakkaille. Miksi siis fiksaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Varioidaan vähän tuotetta ja taas myydään myyntiluvut täyteen.
Hih. No joka tapauksessa, kyseisen kolmen putiikin tuoksujen laatu on kyllä sitä luokkaa, että niitä kestää varioida. Intohimoisena hajustehassuna tahtoisin kyllä silti välillä taas nuuskia ihan uusia tuoksuja valtavirtataloiltakin. Tämänkin kevään haisumarkkinat ovat jatko-osien tähdittämiä. Ja kuten leffoissakin, jatko-osat yleensä pissivät myös hajustemarkkinoilla. Mutta uusista kevättuoksuista hieman laajemmin myöhemmin, palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja Chaneliin. =)
Ensituoksu: Moneen muuhun Chaneliin verrattuna tässä on kohtuullisemmin aldehydejä. Saippuaisuus tuntuu, mutta sitä pehmittävät persikka, sitrukset ja lämpöä antava korianteri varsin kivasti.
Sydäntuoksu: Sydäntuoksu on hyvin iirispainotteinen. Jasmiinit, kielot ja ruusut kutittelevat nenää kivasti. Kukkaisuus on chanelmäiseen tapaan hillittyä ja harmonista.
Pohjatuoksu: Tuoksun todellinen voima löytyy vasta pohjalta. Nimessä mainitut puut versovat kuin silmissä. Santelia siis on. Vetiver, tonkapapu ja opoponax tuovat hivenen mausteisuutta ja voimaa perinteiseen myskipohjaan. Tuoksu on parhaimmilaan vasta pohjalla, silloin sen oma persoona tulee paremmin esiin muiden Chaneleiden varjosta.
Kesto iholla 5-7 tuntia.
Omat fiilikset: Bois des Iles on lämpimämpi ja minun mielestäni mielenkiintoisempi versio Chanelin No.5:stä. Chaneleissa on aina se kiva puoli, että ne eivät ole turhan lineaarisia. Ne eivät antaudu helposti, mutta palkitsevat kyllä käytössä.
Tämä on naisellinen tuoksu, mutta ripauksella maskuliinisuutta varustettuna. Menisi hyvin räätälöidyn, mutta slimmisti leikatun liituraitapuvun kaveriksi. Vaatii kantajaltaan luonnetta. Viileillä ilmoilla parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti