Viikon klassikko: Bvlgari Black (EdT)

Kuva: fabbio

Bvlgarin Black kotiutui luokseni testerivaihdossa Vasilisan kanssa. Black on siinä mielessä jännä tuoksu, että osa ihmisistä mieltää sen maskuliiniseksi ja osa taas selvästi feminiiniseksi. Hajuvesiosastoillakin tämän usein löytää miesten puolelta, vaikka se on unisextuoksu. Black on vuodelta 1998 ja ansainnut jo klassikkoleiman. Sen suuriin tykkääjiin kuuluvat mm. hajuvesiopas Perfumesin kirjoittaja Luca Turin sekä Angelina Jolie.

Ensituoksu: Mun nenääni avaus ihollani on hyvin pitkälti teemäinen. Vahvaa earl grey teetä ja vain hiven kumimaista uuden auton tuoksua. Mielenkiintoista. Olen lukenut todella monta arviota, jossa tuoksua kuvaillaan voimakkaaksi, jopa suorastaan palavan kumin hajuiseksi, mutta mun ihoni on kyllä ihan eri mieltä.

Sydäntuoksu: Puolessa tunnissa teehen tulee reilu vaniljalisä ja tässä vaiheessa tämä alkaa mun iholla mennä selvästi naiselliselle puolelle. Hyvin vaniljajäätelömäinen aromi. Seassa on seetriä, jasmiinia ja santelipuuta, mutta hyvin, hyvin lempeästi.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on ripaus nahkaa ja myskiä, jotka jäävät vaniljan kanssa iholle hehkumaan.
Kesto tuoksulla ei valitettavasti ole kovin hyvä. Mun iholtani koko tuoksu häviää neljässä tunnissa jopa reilun lotraamisen jälkeen.

Omat fiilikset: Ihollani tuoksu on hyvin naisellinen ja lempeä, mutta mieheni sanoi että ensihäivahdyksissä oli hänen mielestään jotain miehistä, ennen kuin tuoksu kunnolla kuivui iholle. Ei tämä mun mielestäni mitenkään provosoiva tuoksu ole, vaikka sitä niin halutaan mainostaa. Ennemminkin hyvin rauhoittava kokemus. Taidan seuraavaksi sämplätä tätä sekoitettuna Bvlgarin punaiseen teetuoksuun, johon vanilja voisi hyvin sopia. Voisinkin ehkä ostaa tätä kevättä varten pullollisen.

Talvinaaman pelastus

Näin talvipakkasilla mun ihoni korpahtaa välillä todella pahasti. Tai korppu ja herkkä se on jo luonnostaan, mutta -30 astetta ja täysi patterilämmitys saa sen kiristämään ja hilseilemään hyvin helposti.

Tänä talvena kaksi asiaa on normaalin ihonhoitorutiinini lisäksi auttanut todella hyvin. Toinen on ollut ilmankostutin ja toinen Vichyn Aqualia Thermal herkän ihon naamio. Naamion sain kaupanpäällislahjaksi apteekista, kun ostin Vichyn naamarasvan, joten hinnasta ei ole tietoa. Sen sijaan tehoa voin kehua.

Itse käytän tätä pari kertaa viikossa (useamminkin näin pakkasella) saunan ja ihonpuhdistuksen jälkeen. Reilu kerros naamiota naamaan välttäen silmänympäryksiä ja vartin imeytys. Sen jälkeen pyyhin vanulapulla ylimääräisen pois ja laitan yövoiteen ja silmänympärysvoiteen. Aamulla naama on pehmeä ja rauhoittunut.

Herkälle iholle tämä on tosi kiva, koska monet naamiot on yksinkertaisesti liian tuhteja ja kirvelevät herkästi ihollani. Tämä ei kirvele. Lisäksi naamio on parabeeniton ja allergiatestattu.

Vraie Blonde (EdP)

Kuva: jasminast

Parfyymitalo: État Libre d'Orange

"Vive le parfum, le parfum est mort." (Eläköön hajuvesi, hajuvesi on kuollut) julistaa État Libre d'Orange netissä jo etusivullaan. Yhtiö on nuori ja rohkea julistuksissaan, mutta tässä tapauksessa hajuvesihovi ei ole yhtä innolla juossut seuraavan kruununtavoittelijan luokse kuin Versaillessa. ELdO onkin aggressiivisella ja jokseenkin räävittömällä markkinoinnillaan onnistunut saamaan monet hajuvesiblogistit vastakarvaan.

Minkälaisia tuoksuja talo sitten tuottaa? Yksi kohutuimmista hajuista on ollut Sécrétions Magnifique, joka nimensä mukaisesti ilmeisesti lemuaa ihmisen eritteiltä. Köh. Lisäksi talon valikoimaan kuuluu mm. Jasmin et Cigarette (jasmiinia ja tupakkaa), Putain des Palaces (palatsin hutsu), Vraie Blonde (tosi blondi) ja Delicious Closet Queen. Onneksi suurin osa firman imagosta on karkeaa provoa ja tuoksut eivät ole yhtä absurdeja kuin nimistä voisi päätellä.

Minulle deal breaker oli kuitenkin tieto, että Tilda Swinton on ystävällisesti lupautunut yhden tuoksun kummitädiksi. Eihän talo voi silloin läpeensä paha olla, eihän? Siispä uhrauduin yhteisen hyvän puolesta ja tilasin ELdO:n nettisivuilta muutaman melko vaarattomaksi luokittelemani hajuveden testiin. Omat valintani osuivat siinä mielessä kohdalleen, että mikään ei ole erityisen omituinen ja muutama varsin kivakin osui joukkoon.
Tilauksessani oli Vraie Blonde, Like This (Tilda Swinton), Rossy de Palma ja Don't get me wrong baby.

Uteliaille tiedoksi, että État Libre d'Orange tarjoaa varsin kohtuuhintaisia testereitä sivullaan. Sivu on jossain määrin NSFW. www.etatlibredorange.com

Ja sitten Tosi Blondin pariin...

Ensituoksu: Tuoksun auetessa kuohuviini virtaa hulvattomasti. Sen kaverina viihtyy aldehydit, jotka tuovat juhliin mukaan oman saippuaisen arominsa. Selvästikin tämä blondi tykkää juhlimisesta ja kuplivasta aika tavalla.

Sydäntuoksu: Shampanjaisen alkupalan jälkeen blondi hurmaa ruusun terälehdillä ja mehukkailla persikoilla. Aldehydien saippuaisuus jatkuu edelleen kivana pikku lisänä.

Pohjatuoksu: Parin tunnin päästä pohjalta löytyvät vielä pippuri, mirhami ja patsuli, jotka jatkavat skumppahumppaa valomerkkiin saakka. Jostain löytyy sekaan vielä hieman yökerhon nahkasohvan aromia. Pohja on lämpöisen mausteinen ja pehmeä verrattuna ensimmäisen vartin menoon. Vraie Blonde kestää mun ihollani noin 5-6 tuntia, mikä onkin ihan mukava kesto näille juhlille.

Omat fiilikset: Vraie Blonde on parfyymin tekijöiden mukaan tehty maailman Marilyneille. Tämä blondi onkin varsin hauskaa seuraa, mutta esikuvansa mukaan ei ole liian tärkätty ja täydellinen. Tuoksu on varsin sympaattinen, ja vaikka en koko pulloa tylsänä brunettina ostaisikaan, niin pieni erä jaetusta pullosta saattaa vielä eksyä minunkin hyllyyni niitä blondipäiviä varten.

Viikon klassikko: Baghari (EdP)

Kuva: danagraves

Parfyymitalo: Piguet

Baghari kuuluu klassikoihin, joita on nykysukupolvea varten kevennetty. Alkuperäinen Baghari on vuodelta 1950 ja edustaa aldehydituoksuja, jotka siihen aikaan olivat Chanelin No.5:n tavoin suosittuja. Tuoksu joutui restauroinnin kohteeksi vuonna 2006, jolloin Aurélien Guichard fiksasi tuoksua paremmin tälle vuosituhannelle sopivaksi. Tuoksua muutettiin lempeämmäksi, makeammaksi ja vähemmän aldehydiseksi ja animalistiseksi.
Testissä on siis tämä vuoden 2006 versio, ei vintage-Baghari.

Ensituoksu: Alussa pöllähtää vastaan vanhan ajan vartalopuuteri. Perässä tulee vienosti aldehydit, mutta kun on tottunut ärtsympiin versioihin niistä, niin tässä on hyvin kevyet huurut.

Sydäntuoksu: Ruusut, iirikset ja orvokit kukkivat tuoksussa. Muita aineksia on kuitenkin vaikeampi aistia, mikä olikin 50-luvulla tarkoitus. Naisten ei kuulunut silloin tuoksua kukkakedoilta vaan naisilta.

Pohjatuoksu: Pohjatuoksu on aavistuksen saippuainen ja puuterisuus jatkuu tänne asti. Makea vanilja, ambra ja myskisyys rakentavat rauhallisen ja tyylikkään pohjan.
Kestoa tuoksulla on 8-10 tuntia iholla, joten pienikin pullo tätä riittäisi pitkäksi aikaa.

Omat fiilikset: Chanelin No.5 ja tämä ovat hyvin samantapaiset, Bagharista tosin uupuvat Chanelin patsuli ja animalistiset piirteet. Eli jos Chanel olisi kiva, mutta liian dirty, niin tämä voi olla sitten oikea kohde. Hyvin sofiskoitunut tuoksu, kuten useimmat aikalaisensa. Tekisi mieli hankkia No.5 ja tämän vintageversio testiin ja kokeilla rinnakkain, kuinka suuret erot oikeasti ovat. Tämä ei ole raisu biletuoksu, mutta sopii muuten niin päivällä kuin illalla. Itse tosin käytin 18-vuotiaana Chanelia baarituoksuna ja se sopi savuiseen ilmapiiriin kuin nakutettu. =P

L'Air du Désert Marocain (EdT)

Parfyymitalo: Andy Tauer

Andy Tauer on hajuvesimaailman nousevia kykyjä. Ensimmäiset tuoksut tämä sveitsiläinen herrasmies julkaisi vasta 2005, mutta jo hänen toinen tuoksunsa L'Air du Desert Marocain sai osakseen valtavan kriitikoiden suosion.

Ensituoksu: Tuoksu alkaa hyvin maskuliinisena, mutta lämpenee kuivuttuaan savuisen mausteiseksi. Mun nenääni ensiaskeleet tässä tuoksussa on hyvinkin tuttuja, se nimittäin tuoksuu mielestäni aivan ortodoksikirkolta. Tarkemmin otettuna juuri siltä, miltä moneen kertaan suitsutetut pölyiset ikonit tuoksuvat. Ei missään tapauksessa epämiellyttävä mielleyhtymä, mutta aika jännä.

Sydäntuoksu: Kun savuisuus vähän alkaa kevetä, seassa huomaa paljon vahvoja mausteita. Korianteria ja kuminaa ainakin, lisäksi sitrukset, jasmiini ja ruusu lisäävät vähän pehmeyttä muuten tuhtiin tuoksuyhdistelmään. Nyt tuoksussa alkaa ollakin jo afrikkalaista meininkiä. Kuin astuisi kirkosta marokkolaiselle maustetorille.

Pohjatuoksu: Pohja on yllättävän kuiva itämaiseksi tuoksuksi. Yleensä orientaaleihin yhdistetään makeutta, mutta tämä on kirjaimellisesti kuiva kuin Sahara. Jos ortodoksikirkon unohtaa, niin kyllähän tämä varsin nimeltänsä (vapaasti suomennettuna "marokkolaisen aavikon ilma") tuoksuu. Pohjalla seetri ja myski jatkavat lempeämmin tuoksua.
Kesto tässä tuoksussa on vähän liiankin erinomainen. 10-12 tuntia menee helposti, eikä suihkukaan poista kerralla kaikkia nuotteja.

Omat fiilikset: Luulen, että se mikä tästä tuoksusta tekee mun iholla liian voimakkaan, on skandinaavi-iho. Tummemmilla ihmisillä esim. Välimeren maissa on selvästi voimakkaampi aromi omassa ihossaan ennen mitään hajusteita. Ja sellaisella iholla tämä varmasti tuoksuu hyvältä. Saman ongelman olen huomannut monessa muussakin tuoksussa. Kaikkia vaan ei ole suunniteltu suomalaisille olmeille. Tämä tuoksu on todella persoonallinen ja kenelle se sopii, niin on syytä olla onnellinen. Tuoksu on unisex.

Kuva: Tauer Perfumes

Not a Perfume (EdP)

Parfyymitalo: Juliette Has a Gun

En malta olla tekemättä arviota tästä tuoksusta. =) Not a Perfume koostuu vain yhdestä tuoksuaineosasta. Ambroksaanista. Ehdoton bonus tuoksussa on se, että se on täysin allergeeniton. Tietysti hajusteyliherkille tämäkään ei taida toimia, mutta muille herkille tämä on oikeasti kiva juttu. Itsekin välttelen pahimpina koivu- ja heinänuhakausina ylimääräisiä allergeeneja, koska en tahdo herkistyä enempää. Viime kevään saldo parin allergeenin yhteensattumisesta oli umpeen muurautuneet silmät, vinkuva hengitys ja visiitti päivystykseen. Tämä siis pääsee keväällä tosikoetukselle.

Miltä ambroksaani sitten tuoksuu? Mun nenääni tämä tuntuu pehmeän puiselta, puhtaan saippuaiselta, puuteriselta ja aavistuksen meripihkaiselta. Tuoksu sulautuu ihoon todella hyvin, jolloin siitä tulee pehmeä skin scent. Iholla tuoksu pysyy hyvinkin 6-8 tuntia.



Omat fiilikset: Näin pakkaspäivänä tämä sopii täydellisesti pehmeän merinovillapaidan kaveriksi. Mä oikeasti tykkään tästä todella paljon. Se on elegantti, yksinkertainen ja rauhoittava. Nyt kun olen testannut tätä tuoksua, niin osaan sanoa, että sitä käytetään aika monen itämaisen ja kukkatuoksun pohjalla.

Muistattehan, että Juliettella on nettisivuillaan mainio testipaketti tarjolla!

Kuvat: Juliette Has a Gun

Eau Parfumée au Thé Rouge (EdC)

Parfyymitalo: Bvlgari

Bvlgari on ensisijaisesti koruliike, mutta 90-luvulla firma päätti ottaa mallia mm. Cartierista ja laajentaa bisneksiään hajuvesipuolelle. Bvlgari onnistui nappaamaan ensimmäiseksi nenäksi taitavan Jean-Claude Ellenan, jonka käsissä syntyi vihreää teetä esittelevä Eau Parfumée au Thé Vert. Kun ensimmäisestä tuoksusta tuli hitti, Bvlgari laajensi tuoksuarsenaaliaan varsin kunnioitettavissa määrin.

Bvlgarin teetuoksuja nuuhkiessa täytyy muistaa, että suurin osa niistä on Eau de Cologneja. Tällöin ei ole mitenkään yllättävää, että tuoksujen kesto iholla ei ole samaa luokkaa kuin EdT- tai EdP-tuoksujen.

Ensituoksu: Suihkuttaessa pullosta pöllähtää vahva mustapippurin aromi. Se saa mut aivastelemaan. Onneksi pippuri rauhoittuu iholla heti kuivuessaan. Paperilla testattaessa pippuri jää todella voimakkaasti esiin, joten tätä tuoksua arvioidessa kannattaa tehdä testi suoraan iholle.

Sydäntuoksu: Kun ärhäkkä pippuri taittuu, esiin tulevat kauniit rooiboksen ja mustan teen sävyt. Joukossa on kirpeää sitruunaa ja makeutuksena viikunaa. Tuoksu on hyvinkin aito teetuoksu. Jos teestä ei tykkää, niin sitten se on no-go.

Pohjatuoksu: Rougen pohjalla viikuna jää vielä leikkimään pähkinöiden ja myskin kanssa. Pohja on aavistuksen puuterinen, mutta kaiken kaikkiaan tuoksu sulautuu iholle todella kauniisti.
Koska tuoksu on EdC, suihkuttelin sitä reilummalla kädellä kuin tavallisesti. Kesto on noin 3-4 tuntia, mikä ei ole colognelle yhtään pöllömpi.

Omat fiilikset: Tuoksu on unisex. Siinä on sen verran rouheutta, että uskoisin sen tuoksuvan hyvältä miehelläkin. Mun mielestä tämä on oikein rentouttava talvipäivätuoksu. Pippuri tuo siihen lämpöä ja tee piristää kummasti. Eiköhän pullo tule käytettyä hujauksessa.

PS. Tämä tuoksun yksi ehdottomia bonuksia on sen hinta. Strawberrynetistä tämän saa edullisesti 22 dollarilla, mikä on päivän kurssin mukaan noin 16,2 euroa. Strawberrynetissä kannattaa ehdottomasti muistaa aina vaihtaa hinnat dollareiksi, näin säästää monta euroa!

Romanttisimmat tuoksut ja arvonta

Kuva: Jovana_Nz

Aloin eilisiltana mietiskelemään ystävänpäivän kunniaksi romanttisimpia tuoksuja. Oma listani on suorastaan hupaisan perinteinen, mutta nostalgia-arvo ilmeisesti vie helposti sydämeni.

1.) Givenchyn Amarige
(mm. marjoja, vaniljaa, ruusuja, persikkaa, orkideoja, jasmiinia ja ruusupuuta)
Vaikka Amarige on makea ja vaniljainen, se kuvastaa mun mielestäni rakkautta paremmin kuin mikään muu tuoksu. Lämmin, pehmeä ja seksikäs.

2.) Lancômen Trésor
(mm. kieloja, ruusuja, persikkaa, orrista, vaniljaa, jasmiinia, heliotrooppeja)
Ultraromanttinen tuoksu. Perinteinen, mutta voi luoja miten täydellisesti rakennettu.

3.) Calvin Kleinin Eternity
(mm. freesiaa, neilikoita, kieloja, ruusuja, jasmiinia ja patsulia)
Selvästi vihreämpi kuin muut tällä listalla. Kestävyys iholla loistava. 90-luvun mainokset kuvastavat tätä täydellisesti. Lumoava.

4.) Diorin Dolce Vita
(mm. persikoita, aprikooseja, ruusuja, magnolioita, heliotrooppeja, liljoja, mausteita ja vaniljaa)
Pehmeä orientaali, joka vihjaa enemmän kuin sanoo ääneen. Dolce Vita on kuin suoraan Fellinin elokuvasta. Polskintaa Trevin suihkulähteessä. Diorin parhaimmistoa.

5.) Guerlain Champs Elysees
(mm. mantelia, mimosaa, persikkaa, ruusuja, kieloja, hibiskusta, pionia ja vaniljaa)
Kevät Pariisissa. Se on pullossa. Persikkainen shampanjadrinkki piknikillä Marskentällä. Jos kevät ja Pariisi eivät ole romanttisia, niin ei sitten mikään.

Vähänkö muuten olen tapojeni orja. Kaikissa mainitsemissani tuoksuissa on ruusua ja parissa myös vaniljaa, ruusupuuta, persikkaa ja jasmiinia. Se lienee sitten onni mun autuuteeni?

Mielenkiintoista myös, että kaikki tuoksut on tehty hyvin samoihin aikoihin. Ilmeisesti 90-luvulla tämän tyyppisiä tuoksuja arvostettiin enemmän. Nythän muodissa ovat kevyet hedelmäis-kukkaiset tuoksut, joskin sekin trendi alkaa olla selvästi taittumassa. Mikä lie seuraava suunta...


Kuva: Valerie Everett

Mikä on sinun mielestäsi romanttisin tuoksu ja miksi?

Vastaajien kesken arvotaan helmikuun lopussa mukava yllätyspalkinto hajuvesiin liittyen. Vastausintoa ja onnea toivottaen,
Sofina

Love Potion No. 9 for Ladies (EdT)

Kuva: Penhaligon's

Parfyymitalo: Penhaligon's

Hyvää ystävänpäivää! Mulla onkin teemaan täysin sopiva tuoksu arvioitavaksi. Eikö olekin suloinen? Mut on niin helppo hurmata pinkillä ja sydämillä. <3

Penhaligon's on vanha brittiläinen tuoksutalo, joka on perustettu jo vuonna 1870. Talo on niin arvostettu, että se saa käyttää virallista hovihankkijaleimaa, mitä ei ihan jokaikinen putiikki saavuta. 1800-luvulla talo tuotti enemmän hajusteitaan herroja varten, mutta nykyään naisten sarjakin alkaa olla varsin varteen otettava.

Ensituoksu: LP aukeaa yllättävän vahvana, androgyyninä ja mausteisena. Sitrusta on vain hiven, mutta laventeli, rakuuna ja kaneli pistävät vipinää punttiin. Onneksi ensituoksu alkaa pehmetä muutamassa minuutissa. Alkunuotit aiheuttivat melkomoisen kakofonian nenässäni.

Sydäntuoksu: Vahva itämaisuus vie valitettavasti tehot sydäntuoksun kukilta. Ruusut yrittävät vienosti visertää, jasmiinit kukkia ja neilikat hehkua, mutta ne tulevat kaikki aika lailla jyrätyiksi.

Pohjatuoksu: Pohjalla sykkii patsulinen ja vaniljainen myskipohja. Edelleenkin maskuliinisuus sotii nenääni vastaan, vaikka kuinka tahtoisin tästä tykätä. Mikä siitä sitten puuttuu? Mun taikajuomassani olisi vähemmän ärhäkkä myskipohja ja enemmän makeutta, tämän kanssa ehkä jopa jotain hedelmäisempää kuten aprikoosia tai persikkaa. Mutta se on mitä se on, vähän kuin maanantaikappale muuten lahjakkaalta nenältä.

Omat fiilikset: Tämä tuntuu kovin unisex-tuoksulta. Toki siinä on vaniljaa ja mausteita, mutta tuoksu voisi olla todella kiinnostava miehellä, kun taas naisella tämä sopii paremmin erikoisuuden tavoittelijalle. Vähän kuin hassu hatuntekijä, ihan varmaksi ei kyllä tiedä, mikä parfyymi on miehiään tai naisiaan. Onko tämä nyt sitten erityisen romanttista? Ei mielestäni. Mutta ainakin pullo on pinkkivioletilla taikaliemellään kaunis.

Viikon klassikko: Fracas (EdP)

Kuva: cbcastro

Parfyymitalo: Piguet

Ennemmin tai myöhemmin jokainen parfyymihassu törmää väistämättä Piguet'n Fracasiin hyvässä tai pahassa. Klassikko se on aivan epäilyksettä, sillä tuoksu on luotu jo 40-luvulla toisen maailmansodan jälkeen. Sillä on powerhousepersoonaa siinä määrin, että joko sitä rakastaa, vihaa tai rakastaa vihata. Fracas on muuten ensimmäisiä tuoksuja, jonka on luonut naispuoleinen nenä. Germaine Cellierin taideteoslistaan kuuluu myös koko joukko muita Piguet'n ja Balmainin klassikkoja, joten hän on epäilyksettä ollut aikanaan yksi alansa arvostetuimpia ammattilaisia.

Fracasin kutsuminen solifloreksi ei ola aivan yhtä yksioikoista kuin muiden aiemmin tällä viikolla testattujen tuoksujen. Se on kuitenkin siinä mielessä soliflore, että vaikka siinä onkin hyvin montaa eri kukkaa, tuberoosa dominoi sitä täysin. Vertauksena: YSL:n Parisissa on aineksina mm. mimosaa, hyasinttia, liljoja, orvokkeja, kieloja ja jasmiinia, mutta se lasketaan ruususolifloreksi, koska ruusun aromi on niin voimakas. Solifloret voi siis olla joko monimutkaisia tuoksurakenteeltaan tai hyvin yksinkertaisia, mikä on viime vuosien trendi.

Ensituoksu: Pirskotin tätä hyvin varovaisesti pisaran ranteisiin ja kaulalle, koska pelkäsin muuten pökertyväni tuoksuun. Ratkaisu oli ihan oikea. Tuberoosa pomppaa kyllä välittömästi esiin, mutta ensituoksussa on myös märkiä kumisaappaita ja jotain hyvin lakritsimaista, jopa yskänlääkemäistä. Fracas on selvästi makea tuoksu. Sen voi jo päätellä ensimmäisillä tahdeilla.

Sydäntuoksu: Tietyssä mielessä Fracasissa on paljon samaa kuin Chanelin vitosessa. Sillä mun mielestäni tämä tuoksuu hyvin keinotekoisilta kukilta, mikä on Chanelinkin suurin ongelma. Yskänlääkemäisyys jatkuu edelleen tuoksun sydämessä voimakkaan tuberoosan kanssa, mutta seassa tuntuu olevan ainakin neilikoita rauhoittamassa kokonaisuutta, korianteria ja jasmiinia antamassa seksikkyyttä sekä ruusua, joka epätoivoisesti taistelee elintilasta muiden hajujen keskellä.

Pohjatuoksu: Fracas ei loivene juurikaan ajan kanssa. Tuberoosat laulaa vielä illallakin, kuoroon on vain tullut mukaan mausteita ja perinteinen myskipohja santelipuineen ja seetrineen. Tuoksu on silti edelleen hyvin tunnistettava. Herkempi saattaa saada tästä aikamoisen päänsäryn.

Avomieheni mielestä koko kämppä haisee Fracakselta vaikka laitoin sitä vain kaksi tippaa. Kissan korvat veti luimuun, kun se haistoi tuoksua ranteessa. Tämä kestää vaikka isältä pojalle, parin suihkun jälkeen vielä seuraavana aamunakin fracasvana tuntuu ranteessa. Eli kesto 12+ tuntia.

Omat fiilikset: Fracaksen tuoksu on sellainen, että jos se kävelee tästä eteenpäin vastaan, niin siitä on aika vaikea erehtyä. Tuoksu on todella hyvin rakennettu, mutta jos kanssaihmisiä ajattelee, niin tätä ei pitäisi kenenkään käyttää päivätuoksuna. Se on vain liian vahva. Illalla iltapukua vaativassa tilaisuudessa tämä voisi mennäkin. Mulle tämä on vielä liian aikuinen tuoksu, vähän samalla tavalla kuin Samsarakin. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua kokeilen tätä tököttiä uudelleen.

Lady Vengeance (EdP)

Parfyymitalo: Juliette Has a Gun

Solifloreviikon kunniaksi kokeillaan vielä toista ruusutuoksua. Juliette Has a Gun on nuori ja rockahtava parfyymitalo, joka tunnetaan persoonallisista tuoksuista, kuten Not A Perfume, joka luottaa yhteen ainoaan tuoksuosaan. Pullodesign tällä talolla on huippuluokkaa ja tuoksuosaaminen tulee Riccien parfyymisuvusta sekä yhteistyöstä Francis Kurkdjianin kanssa.

Juliettella on loistava kokeiludiili nettikaupassaan. Alle seitsemällä eurolla voi testata koko sarjan tuoksut, sekä saa vielä alennuskoodin jolla voi ostaa edullisesti sen tuoksun mihin on tykästynyt. Eurooppaan ei ole edes kuljetusmaksuja, joten tämä tarjous kannattaa jokaisen parfyymifriikin tsekata!

Linkki: Juliette Has a Gun



Ja sitten Lady Vengeancen pariin...

Ensituoksu: Patsuli pompahtaa ekalla suihkaisulla varsin jäntevänä esiin, mutta rauhoittuu pian lämpimäksi sykkeeksi ruusujen seuraksi.

Sydäntuoksu: Ruusut ja vanilja sekoittuvat patsuliin, mikä muodostaa toisaalta hyvin klassisen pehmeän ja "ladymaisen" ja toisaalta aika räväkän yhdistelmän.

Pohjatuoksu: Sydäntuoksun lineaarisuus jatkuu vielä tuoksun pohjalla. Vaikka esiintulevia tuoksuaineksia ei ole miljoonaa, niin tämä tuoksu rokkaa kuin hirvi. Ruusut alkavat loppua kohti loivenemaan, mutta siihen mennessä niistä onkin saanut nauttia täysin siemauksin.
Lady V. kestää iholla noin 6-8 tuntia, eli tätä ei tarvitse olla lisäämässä joka välissä.

Omat fiilikset: Viikon paras! Vaikka minä ja vanilja emme ole ylimmät ystävät, niin tämä tuoksu on todella namia. Lady Vengeancella on paljon persoonaa ruusutuoksuksi, brittiläisittäin sexy little minx. Ei ehkä ihan vauvasta vaariin sopiva, sillä tuoksuu chyprensä vuoksi melko aikuiselta, mutta esim. ystävänpäiväksi loistava herkkupala. Sopii niin päivään kuin iltaan.

Kuvat: Juliette Has a Gun

Viikonloppukynnet

Tammikuun alekierrokselta tarttui mukaan yhtä jos toista. Kuten tämä kiva fuksianvärinen Nubarin glitterilakka. Väri on nimeltään Petunia Sparkle ja se todellakin on näin hehkuva väriltään. Kaksi kerrosta riitti hyvään lopputulokseen. Nubarin lakathan ovat sekä eläinkokeettomia että vegaanisia, mikä on aina plussaa. Iloisen värinen lakka piristää päivää kummasti!

Mimosa pour moi (EdT)

Kuva: crabchick

Parfyymitalo: L'Artisan Parfumeur

L'Artisan Parfumeur on pariisilainen hajuvesitalo, joka on tarponut eteenpäin erikoistuoksujen tiellä jo 70-luvusta lähtien. L'Artisanilla on useita kukkaispohjaisia tuoksuja, ja päivän mimosa kuuluukin heidän puutarhakokoelmaansa.

Ensituoksu: Häivähdys vihreää orvokinlehteä, joka häviää samalla kun tuoksu kuivuu iholle. Esiin puhkeaa hento, mutta aidon oloinen mimosa. Pehmeä, aavistuksen puuterinen ja ripauksen makea.

Sydäntuoksu: Sydämessä on aavistus mustaherukan lehteä, joka sopii mainiosti herkän mimosan kaveriksi. Tämä on kuin aurinko pilkistäisi pilven takaa sateen jälkeen. Vihreys estää mimosaa kehittymästä liian hunajaiseksi, mikä on minun kirjoissani aina plussaa.

Pohjatuoksu: Aavistus puuta ja vaniljaa löytyy pohjalta, mutta hyvin, hyvin kevyesti.
Kesto on valitettavasti sieltä heikommasta päästä, noin 3 tuntia ihollani.

Omat fiilikset: Olin varautunut todella makeaan tuoksuun, joten olen hyvin iloisesti yllättynyt, että tämä ei ole sellainen. Oikein symppis tuoksu. Sopii herkkänenäisillekin, sillä se sulautuu todella kauniisti iholle. Käyttäisin tätä tulevissa kevään ja kesän juhlissa, sillä sitä voi kivasti kerrostaa tarvittaessa, mutta silti on koko ajan raikas ja huoliteltu olo. Menisi varmasti kevään morsiamillekin.

Rose Noir (EdP)

Kuva: Byredo

Parfyymitalo: Byredo

Solifloreviikko jatkuu. Eilen testissä oli kuusama ja tänään siirrytään ruusun pariin. Soliflore tarkoittaa tuoksua, joka pyrkii esittelemään hajuvedentekijän eli "nenän" näkemyksen yhdestä tietystä kukkalajikkeesta. Helposti tunnistettavia solifloreja on mm. YSL Paris (ruusu) ja Diorin Diorissimo (kielo).

Byredo tuntuu sen verran kiinnostavalta nichetalolta, että päätin tutustua heidän valikoimaansa vähän laajemminkin. Rose Noiria mainostetaan päivitetyksi näkemykseksi ruususta, josta löytyy myös paheellisuutta ja tummuutta.

Ensituoksu: Wow. Onpa jännä. Ekalla suihkaisulla tuntuu kuin tilkka miesten myskistä partavettä olisi sekoitettu ruusuihin, mutta samalla hetkellä tuoksu alkaa muuntautua jo yllättävän kirpeän greippiseksi ja yrttiseksi. Ja siis kaikki tämä hyvällä tavalla.

Sydäntuoksu: Tavallisesti ruusutuoksut ovat makeita, mutta tästä se elementti puuttuu. Freesiat tulevat tukemaan pehmeää ruusunuottia ja sanoisin että mustan teen nuotti löytyy myös. Todella harmoninen ja pikantti kokonaisuus.

Pohjatuoksu: Yllättävää kyllä, myskinuotti vain kevenee loppua kohti. Tuoksuun sekoittuu pieni ripaus pippuria, sammalta ja jotain puista, mutta en kutsuisi ruusua paheelliseksi missään vaiheessa. Tämä on enemmänkin asfalttiin murskattu ruusu, jonka epätoivoinen kosija on jättänyt jälkeensä yön pikkutunteina.
Kesto on mainio, mun ihollani noin 8 tuntia.


Kuva: rustman

Omat fiilikset: En ole aiemmin kuullut, että mikään ruususoliflore olisi unisex, mutta tämä menisi miehelle yhtä hyvin kuin naiselle. Todella persoonallinen ruusutuoksu ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan iholla, kuinka tuoksu alkaa muuntua. Diggaan todella. Menee varmasti yhtä hyvin päivällä kuin illalla täydessä tällingissä.

Le Chévrefeuille (EdT)

Kuva: CaptPiper

Parfyymitalo: Annick Goutal

Annick Goutalin tuoksut on olleet viime vuosina tapetilla erityisesti julkkujen suosikkituoksuina, mutta myös muotilehdet ympäri maailman tuntuvat rakastavan tätä merkkiä. Itse tutustuin taloon vuosia sitten Pariisissa, kun eksyin vähemmän yllättäen Printempsin kosmetiikkapuolelle. Tuoksujen mietous hintaansa nähden jäi silloin mietityttämään sen verran, että päätin lopulta ottaa tämän vuoden asiakseni tutustua sarjaan tarkemmin.

Le Chévrefeuille pääsee ensimmäisenä testiin ihan nostalgisista syistä. Esiteininä pidin erityisesti Yves Rocherin Chevrefeuillesta, jonka vihreä kuusama-jasmiinituoksu oli ehdottomasti Rochereista lempparini. Olen Karkkipäivän Sannin kanssa samaa ikäluokkaa, mikä taitaa selittää retrofiilikset tuota postimyyntifirmaa kohtaan. =)

Ensituoksu: Kevyt tuoksahdus sitruunaa, ruohoa ja kuusamaa. Narsissi tuo sekaan vähän vetisyyttä ja ehkä hieman kitkeryyttä? Ensituoksu kestää paperilla paremmin kuin iholla, josta se häviää minuuteissa.

Sydäntuoksu: Hajuvesi alkaa tuoksua vienosti sitruunaiselta offilta, koivuvihdalta ja syksyisiltä kuivuneilta vaahteranlehdiltä. Jasmiini tuo sekoitukseen makeutta ja kukkaisuutta. Toki tässä on edelleen kuusamaakin, mutta mulle tämä tuo mieleen juhannusaattoillan, kun kaikki kärvistelevät saunapuhtaina hyttysten syötteinä ja yrittävät tihkusateessa sytyttää grilliä.

Pohjatuoksu: Hieman puuterista pehmeyttä ja lisää puiden lehtiä, mutta tuoksu alkaa jo karata iholta. Varsinaisia perinteisiä pohjatuoksuja kuten myskiä tai santelipuuta ei tunnu olevan ollenkaan ankkuroimassa tuoksua. Siksi kai kesto onkin onneton. Tuoksussa on hyvin luonnollista herkkyyttä, mutta minun nenäni jää kaipaamaan jotain ekstraa.
Muistikuvani Goutalin tuoksujen heikosta kestosta näköjään pitävät ainakin jokseenkin paikkaansa. Le Chévrefeuille katoaa ranteesta reilussa tunnissa kuin tuhka tuuleen. Jos tuoksun haluaa saada kestämään, sitä pitää joko lotrata kunnolla tai suihkuttaa reilulla kädellä hiuksiin ja vaatteisiin.

Omat fiilikset: Täydellisen kuusamatuoksun etsintä jatkuu. Tämä ei valitettavasti vakuuttanut minua, mutta onneksi kuusama on sen verran yleisesti käytetty tuoksuaines, että enköhän mä ennemmin tai myöhemmin hyvän version löydä. Annick Goutalin kuusama sopii mainiosti tuoksuherkillekin yksilöille, sillä tuoksu on niin kevyt, ettei sitä takuulla huomaa edes bussissa vieressä istuva. Päivätuoksu, tämä ei kestä iltakäyttöä oikein millään. Yllättäen tuoksu tuntuu Guerlainin Aqua Allegoria Herba Frescan ujolta pikkuserkulta.

Pirteämpi sivupohja

Pian (toivottavasti) tulevan kevään kunniaksi uusi sivupohja. =) Edellinen alkoi tuntua hieman liian viktoriaaniselta.

Escale à Portofino (EdT)

Parfyymitalo: Dior

Tämä tuoksu on omaan makuuni täydellinen kevät/kesätuoksu, joka ei ahdista pahimmillakaan helteillä. Useimmiten rakastetuimmat tuoksut tietääkin siitä, kuinka nopeasti pullo tyhjenee, ja tässä tapauksessa tiristin viimeiset tipat tätä kokeilua varten. Escale à Portofino (2008) oli ensimmäinen Diorin kesätuoksusarjassa ja sitä on sittemmin seuranneet Escale à Pondichéry (2009) ja Escale aux Marquises (2010). Kaikissa kolmessa on korkeahkoon hintaansa nähden heikohko kesto iholla, mutta Marquises häviää iholtani kirjaimellisesti vartissa, mikä on todella surullista muuten mainiolta tuoksulta. Portofino on kuitenkin näistä tuoksuista suosikkini. Jään innolla odottelemaan tulevaa kausituoksua, toivottavasti tuoksun kestoonkin on siihen mennessä saatu lisäpontta.

Ensituoksu: Portofino aukeaa kirpeän sitruksisena ja bergamottisena. Tuoksun avauksessa on jopa jotain saippuamaista mukana, mikä saattaa sitruksille nirsoja muistuttaa fairysta. Silti jos mikään tiskiaine koskaan tuoksuisi yhtä hyvältä kuin tämä hajuvesi, intoni käsin tiskaamiseen saattaisi kohota dramaattisesti.

Sydäntuoksu: Vartin sisään alkusitrus alkaa pehmentyä kivasti ja kuvaan tulee mantelinen sivujuonne, jota kehystää appelsiininkukat kauniisti. Manteleissa on mukana aavistuksen karvautta, mikä sopii yllättävän hyvin sitruunan seuraksi. Myös kataja tuo oman havupuisen arominsa mukaan tähän sinfoniaan. Yhdistelmä on vastustamaton ja nimensä mukaisesti tuoksuu aivan kesälomalta Napolinlahdella. Vähän kuin kuumana hellepäivänä ajaisi avoautolla appelsiinitarhojen ohi samalla, kun korkeat sypressit heijastuvat merenlahdelmaan.


Kuva: Cebete

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on kevyt myskitausta, ja kas täällähän ne sypressit nousevat kunnolla esiin. Myski ja puut antavat tuoksulle pehmeyttä, joka taittaa mukavasti sitruksen kirpeyttä. Tuoksu kestää kevyenä iholla 3-4 tuntia, vaatteissa aavistuksen paremmin.

Omat fiilikset: Jos mun pitäisi valita täydellinen sitrustuoksu, niin se olisi tässä. Sitruksen kirkkautta on mukavasti taitettu, mutta se on edelleen selvästi esillä koko keston ajan. Omaan makuuni tämä on ihana helteillä, mutta käytän sitä kyllä piristeenä vuoden ympäri. Tuoksu on rakennettu uskomattoman hyvin ja jokainen esille tuleva osanen synkkaa edellisten kanssa kauniisti. Todella chic päivätuoksu. Täytyykin taas ostaa uusi pullo kevääksi. =)