Arvonnan voittaja!

Kiireinen kevät ja väistämätön kevätflunssa kaatoivat hetkellisesti tämän bloggaajan tantereeseen. Kiireet kyllä jatkuvat vielä ensi kuulle asti, mutta yritän ajoittain piipahtaa kirjoittelemaan juttuja mm. kevätuutuuksista ja muutamasta muustakin hajuvesitrendistä.

Pitemmittä puheitta julistakaamme helmi-maaliskuun arvonnan voittajan. Random.orgin ystävällisellä avustuksella voittajaksi selviytyi Vasilisa. Vasilisaan on otettu sähköpostitse yhteyttä. Mysteeripalkintohan oli kyseessä ja tällä kertaa se oli sievä hopeanhohtoinen Travalo. Onnittelut voittajalle!

Viikon klassikko: Bois des Iles (EdT)

Kuva: Nathan Branch

Parfyymitalo: Chanel

Bois des Iles on vanhan kaartin Chanelia vuodelta 1926. Se myös tuntuu tuoksussa. Lähes kaikissa Coco Chanelin aikana luoduissa Chanelin tuoksuissa on se tietty chanelpohja. Eli ne tuoksuvat tavallaan serkuksilta. Sama homma pätee Guerlainiin. Niissä tuntuu myös oma pohjatuoksunsa, tai kuten parfyymipiireissä kutsutaan guerlinade. Myös Hermes'n tuoksut ovat oman tyyppisensä ja yhtä lailla tunnistettavia kuin kaksi edellistä.

Mistä se sitten johtuu? Mä olen keksinyt kaksi mahdollista syytä, mutta toki muitakin ideoita otetaan vastaan.
Teoria 1. Kun hajuvettä luodaan, tulee siinä samalla tekaistua monta erilaista versiota samasta aiheesta. Koska tuoksun tekeminen ei ole halpaa, niin varmasti tiukkana bisnesnaisena tunnettu Coco on osannut maksimoida voiton lykkäämällä muutkin versiot markkinoille.
Teoria 2. Kun tietyn asiakaskunnan on luonut, niin yleensä se pyritään ylläpitämään. Eli luodaan tuotteita, jotka kelpaa asiakkaille. Miksi siis fiksaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Varioidaan vähän tuotetta ja taas myydään myyntiluvut täyteen.

Hih. No joka tapauksessa, kyseisen kolmen putiikin tuoksujen laatu on kyllä sitä luokkaa, että niitä kestää varioida. Intohimoisena hajustehassuna tahtoisin kyllä silti välillä taas nuuskia ihan uusia tuoksuja valtavirtataloiltakin. Tämänkin kevään haisumarkkinat ovat jatko-osien tähdittämiä. Ja kuten leffoissakin, jatko-osat yleensä pissivät myös hajustemarkkinoilla. Mutta uusista kevättuoksuista hieman laajemmin myöhemmin, palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja Chaneliin. =)

Ensituoksu: Moneen muuhun Chaneliin verrattuna tässä on kohtuullisemmin aldehydejä. Saippuaisuus tuntuu, mutta sitä pehmittävät persikka, sitrukset ja lämpöä antava korianteri varsin kivasti.

Sydäntuoksu: Sydäntuoksu on hyvin iirispainotteinen. Jasmiinit, kielot ja ruusut kutittelevat nenää kivasti. Kukkaisuus on chanelmäiseen tapaan hillittyä ja harmonista.

Pohjatuoksu: Tuoksun todellinen voima löytyy vasta pohjalta. Nimessä mainitut puut versovat kuin silmissä. Santelia siis on. Vetiver, tonkapapu ja opoponax tuovat hivenen mausteisuutta ja voimaa perinteiseen myskipohjaan. Tuoksu on parhaimmilaan vasta pohjalla, silloin sen oma persoona tulee paremmin esiin muiden Chaneleiden varjosta.
Kesto iholla 5-7 tuntia.

Omat fiilikset: Bois des Iles on lämpimämpi ja minun mielestäni mielenkiintoisempi versio Chanelin No.5:stä. Chaneleissa on aina se kiva puoli, että ne eivät ole turhan lineaarisia. Ne eivät antaudu helposti, mutta palkitsevat kyllä käytössä.
Tämä on naisellinen tuoksu, mutta ripauksella maskuliinisuutta varustettuna. Menisi hyvin räätälöidyn, mutta slimmisti leikatun liituraitapuvun kaveriksi. Vaatii kantajaltaan luonnetta. Viileillä ilmoilla parhaimmillaan.

Artemisia (EdP)

Parfyymitalo: Penhaligon's

Penhaligon's mainostaa tämän olevan yksi heidän suosituimmista tuoksuistaan. Katsastetaanpa siis miltä se vaikuttaa näin perjantain kunniaksi.

Ensituoksu: Hiuskiinnettä ja aavistus persikkaa sekä omenaa. Ensituoksu on hyvin alkoholinen, mutta sitä ei kyllä kestäkään iholla kuin hetki.

Sydäntuoksu: Puuteri pöllähtää aika tavalla iholle. Voisin kuvitella, että tältä on naiset tuoksuneet Versailles'n hovissa 1700-luvulla, kun ovat tupsuttaneet puuteria tukkaan ja koko kroppaan näyttääksen mahdollisimman vaaleilta. Puuterin alta löytyy rusentuneita orvokkeja, salongin pöydällä höyryävää iltapäiväteetä ja vaniljaisia macaronleivoksia.

Pohjatuoksu: Jaahas, nyt joku raahaa tassullista kylpyammetta selvästi huoneeseen. Ilmoille nimittäin lehahti saippuainen sivujuonne. Sen seuraksi loppuvaiheessa liittyy hennosti santelipuuta, myskiä ja ambraa.
Tuoksu kestää vaimeana ihollani 3-4 tuntia. Toisaalta en kyllä haluaisikaan tuoksua vaniljaleivoksilta ja puuterilta koko päivää.

Omat fiilikset: Tulipa retro fiilis. Mielenkiintoista että tämä tuoksu on luotu vasta tällä vuosituhannella. Siitä nimittäin suorastaan huokuu vanhan ajan leima. Selvästikään Penhaligon's ei yritäkään pinnistellä valtavirran mukana. Se voi olla hyväkin asia, sillä tälläisiä tuoksuja on harvoin nykyään tarjolla.
Kun ajattelee tuoksun rakennetta, niin tämän voisi luokitella itämaiseksi. Silti se ei kovinkaan itämaiselta tuoksu. Sen sijaan siinä on mun mielestä hyvin leivosmaisia elementtejä. Päivätuoksu.

Kuva: Penhaligon's

Arvonnasta ja Guccin Guilty

Koska kovin moni ei näköjään ole muistanut vielä itseään ilmoittaa arvontaan, jatketaan osallistumisaikaa vielä maaliskuun verran. Helpotetaan vielä sen verran, että tähänkin postaukseen kommentoimalla voi suoraan osallistua. =)

Osallistuminen kannattaa, sillä palkinto on varsin kiva yllätys.

BTW, olen syvästi pettynyt. Syyllinen on Guccin Guilty, jolle on luotu hieno (tosin aika bling) pullo ja sincitymäinen mainos, jossa palloilevat True Bloodin Kuningatar Sophie-Anne (Evan Rachel Wood) ja Marvelin uusi Kapteeni Amerikka (Chris Evans). Eli mainos on maksanut maltaita. Myös varmaan muukin brändäys. Ongelma on tässä tapauksessa ainoastaan pullon sisältö.

Toki hajuveden voi brändätä tähän tyyliin: "Hän on kaunotar, joka kietoo kaikki pauloihinsa. Hän on myös kapinallinen, joka elää täysillä, on voimakas ja elinvoimainen. Rajat ovat hänelle rikkomista varten. Hänen mottonsa on ”se ei pelaa, joka pelkää”." Joo, ihan kiva mainoslause. Mutta tosi asiassa tuoksu on pliisu. Se on ajan hermolla siinä mielessä, että se tuoksuu siltä miltä kaikki muutkin trendiparfyymit. Se ei erotu joukosta. Eikä siinä tasan ole mitään kapinallista.

Kyllä on Guccin brändi nuupahtanut pahasti Tom Fordin ajoista. Ja se ei todellakaan pelkästään koske tätä hajuvettä. Turhan monet viime vuosien yritelmät on väännetty massatuotteiksi. Se ei ole oikea linja, jos Gucci tahtoo olla jälleen edelläkävijä. Ford osasi sen, vaikka olikin ilmeisesti muuten rasittava perfektionisti ja itsevaltias tirehtööri.

Jos mä kuvailisin Guiltya sanoilla, niin se olisi ennemminkin "kiltti kotiäiti joka tahtoo olla yhä trendikäs". Siis ihan kiva kevyt ja makea hedelmäinen orientaali, mutta nimensä ja brändinsä kanssa tällä hajuvedellä on yhtä paljon yhteistä kuin Atrian lihapullalla ja Chez Dominiquella. Just sayin'.

Viikon klassikko: Bvlgari Black (EdT)

Kuva: fabbio

Bvlgarin Black kotiutui luokseni testerivaihdossa Vasilisan kanssa. Black on siinä mielessä jännä tuoksu, että osa ihmisistä mieltää sen maskuliiniseksi ja osa taas selvästi feminiiniseksi. Hajuvesiosastoillakin tämän usein löytää miesten puolelta, vaikka se on unisextuoksu. Black on vuodelta 1998 ja ansainnut jo klassikkoleiman. Sen suuriin tykkääjiin kuuluvat mm. hajuvesiopas Perfumesin kirjoittaja Luca Turin sekä Angelina Jolie.

Ensituoksu: Mun nenääni avaus ihollani on hyvin pitkälti teemäinen. Vahvaa earl grey teetä ja vain hiven kumimaista uuden auton tuoksua. Mielenkiintoista. Olen lukenut todella monta arviota, jossa tuoksua kuvaillaan voimakkaaksi, jopa suorastaan palavan kumin hajuiseksi, mutta mun ihoni on kyllä ihan eri mieltä.

Sydäntuoksu: Puolessa tunnissa teehen tulee reilu vaniljalisä ja tässä vaiheessa tämä alkaa mun iholla mennä selvästi naiselliselle puolelle. Hyvin vaniljajäätelömäinen aromi. Seassa on seetriä, jasmiinia ja santelipuuta, mutta hyvin, hyvin lempeästi.

Pohjatuoksu: Tuoksun pohjalla on ripaus nahkaa ja myskiä, jotka jäävät vaniljan kanssa iholle hehkumaan.
Kesto tuoksulla ei valitettavasti ole kovin hyvä. Mun iholtani koko tuoksu häviää neljässä tunnissa jopa reilun lotraamisen jälkeen.

Omat fiilikset: Ihollani tuoksu on hyvin naisellinen ja lempeä, mutta mieheni sanoi että ensihäivahdyksissä oli hänen mielestään jotain miehistä, ennen kuin tuoksu kunnolla kuivui iholle. Ei tämä mun mielestäni mitenkään provosoiva tuoksu ole, vaikka sitä niin halutaan mainostaa. Ennemminkin hyvin rauhoittava kokemus. Taidan seuraavaksi sämplätä tätä sekoitettuna Bvlgarin punaiseen teetuoksuun, johon vanilja voisi hyvin sopia. Voisinkin ehkä ostaa tätä kevättä varten pullollisen.

Talvinaaman pelastus

Näin talvipakkasilla mun ihoni korpahtaa välillä todella pahasti. Tai korppu ja herkkä se on jo luonnostaan, mutta -30 astetta ja täysi patterilämmitys saa sen kiristämään ja hilseilemään hyvin helposti.

Tänä talvena kaksi asiaa on normaalin ihonhoitorutiinini lisäksi auttanut todella hyvin. Toinen on ollut ilmankostutin ja toinen Vichyn Aqualia Thermal herkän ihon naamio. Naamion sain kaupanpäällislahjaksi apteekista, kun ostin Vichyn naamarasvan, joten hinnasta ei ole tietoa. Sen sijaan tehoa voin kehua.

Itse käytän tätä pari kertaa viikossa (useamminkin näin pakkasella) saunan ja ihonpuhdistuksen jälkeen. Reilu kerros naamiota naamaan välttäen silmänympäryksiä ja vartin imeytys. Sen jälkeen pyyhin vanulapulla ylimääräisen pois ja laitan yövoiteen ja silmänympärysvoiteen. Aamulla naama on pehmeä ja rauhoittunut.

Herkälle iholle tämä on tosi kiva, koska monet naamiot on yksinkertaisesti liian tuhteja ja kirvelevät herkästi ihollani. Tämä ei kirvele. Lisäksi naamio on parabeeniton ja allergiatestattu.

Vraie Blonde (EdP)

Kuva: jasminast

Parfyymitalo: État Libre d'Orange

"Vive le parfum, le parfum est mort." (Eläköön hajuvesi, hajuvesi on kuollut) julistaa État Libre d'Orange netissä jo etusivullaan. Yhtiö on nuori ja rohkea julistuksissaan, mutta tässä tapauksessa hajuvesihovi ei ole yhtä innolla juossut seuraavan kruununtavoittelijan luokse kuin Versaillessa. ELdO onkin aggressiivisella ja jokseenkin räävittömällä markkinoinnillaan onnistunut saamaan monet hajuvesiblogistit vastakarvaan.

Minkälaisia tuoksuja talo sitten tuottaa? Yksi kohutuimmista hajuista on ollut Sécrétions Magnifique, joka nimensä mukaisesti ilmeisesti lemuaa ihmisen eritteiltä. Köh. Lisäksi talon valikoimaan kuuluu mm. Jasmin et Cigarette (jasmiinia ja tupakkaa), Putain des Palaces (palatsin hutsu), Vraie Blonde (tosi blondi) ja Delicious Closet Queen. Onneksi suurin osa firman imagosta on karkeaa provoa ja tuoksut eivät ole yhtä absurdeja kuin nimistä voisi päätellä.

Minulle deal breaker oli kuitenkin tieto, että Tilda Swinton on ystävällisesti lupautunut yhden tuoksun kummitädiksi. Eihän talo voi silloin läpeensä paha olla, eihän? Siispä uhrauduin yhteisen hyvän puolesta ja tilasin ELdO:n nettisivuilta muutaman melko vaarattomaksi luokittelemani hajuveden testiin. Omat valintani osuivat siinä mielessä kohdalleen, että mikään ei ole erityisen omituinen ja muutama varsin kivakin osui joukkoon.
Tilauksessani oli Vraie Blonde, Like This (Tilda Swinton), Rossy de Palma ja Don't get me wrong baby.

Uteliaille tiedoksi, että État Libre d'Orange tarjoaa varsin kohtuuhintaisia testereitä sivullaan. Sivu on jossain määrin NSFW. www.etatlibredorange.com

Ja sitten Tosi Blondin pariin...

Ensituoksu: Tuoksun auetessa kuohuviini virtaa hulvattomasti. Sen kaverina viihtyy aldehydit, jotka tuovat juhliin mukaan oman saippuaisen arominsa. Selvästikin tämä blondi tykkää juhlimisesta ja kuplivasta aika tavalla.

Sydäntuoksu: Shampanjaisen alkupalan jälkeen blondi hurmaa ruusun terälehdillä ja mehukkailla persikoilla. Aldehydien saippuaisuus jatkuu edelleen kivana pikku lisänä.

Pohjatuoksu: Parin tunnin päästä pohjalta löytyvät vielä pippuri, mirhami ja patsuli, jotka jatkavat skumppahumppaa valomerkkiin saakka. Jostain löytyy sekaan vielä hieman yökerhon nahkasohvan aromia. Pohja on lämpöisen mausteinen ja pehmeä verrattuna ensimmäisen vartin menoon. Vraie Blonde kestää mun ihollani noin 5-6 tuntia, mikä onkin ihan mukava kesto näille juhlille.

Omat fiilikset: Vraie Blonde on parfyymin tekijöiden mukaan tehty maailman Marilyneille. Tämä blondi onkin varsin hauskaa seuraa, mutta esikuvansa mukaan ei ole liian tärkätty ja täydellinen. Tuoksu on varsin sympaattinen, ja vaikka en koko pulloa tylsänä brunettina ostaisikaan, niin pieni erä jaetusta pullosta saattaa vielä eksyä minunkin hyllyyni niitä blondipäiviä varten.