Viikon klassikko: Bois des Iles (EdT)

Kuva: Nathan Branch

Parfyymitalo: Chanel

Bois des Iles on vanhan kaartin Chanelia vuodelta 1926. Se myös tuntuu tuoksussa. Lähes kaikissa Coco Chanelin aikana luoduissa Chanelin tuoksuissa on se tietty chanelpohja. Eli ne tuoksuvat tavallaan serkuksilta. Sama homma pätee Guerlainiin. Niissä tuntuu myös oma pohjatuoksunsa, tai kuten parfyymipiireissä kutsutaan guerlinade. Myös Hermes'n tuoksut ovat oman tyyppisensä ja yhtä lailla tunnistettavia kuin kaksi edellistä.

Mistä se sitten johtuu? Mä olen keksinyt kaksi mahdollista syytä, mutta toki muitakin ideoita otetaan vastaan.
Teoria 1. Kun hajuvettä luodaan, tulee siinä samalla tekaistua monta erilaista versiota samasta aiheesta. Koska tuoksun tekeminen ei ole halpaa, niin varmasti tiukkana bisnesnaisena tunnettu Coco on osannut maksimoida voiton lykkäämällä muutkin versiot markkinoille.
Teoria 2. Kun tietyn asiakaskunnan on luonut, niin yleensä se pyritään ylläpitämään. Eli luodaan tuotteita, jotka kelpaa asiakkaille. Miksi siis fiksaamaan asiaa, joka ei ole rikki. Varioidaan vähän tuotetta ja taas myydään myyntiluvut täyteen.

Hih. No joka tapauksessa, kyseisen kolmen putiikin tuoksujen laatu on kyllä sitä luokkaa, että niitä kestää varioida. Intohimoisena hajustehassuna tahtoisin kyllä silti välillä taas nuuskia ihan uusia tuoksuja valtavirtataloiltakin. Tämänkin kevään haisumarkkinat ovat jatko-osien tähdittämiä. Ja kuten leffoissakin, jatko-osat yleensä pissivät myös hajustemarkkinoilla. Mutta uusista kevättuoksuista hieman laajemmin myöhemmin, palataanpas takaisin alkuperäiseen aiheeseen ja Chaneliin. =)

Ensituoksu: Moneen muuhun Chaneliin verrattuna tässä on kohtuullisemmin aldehydejä. Saippuaisuus tuntuu, mutta sitä pehmittävät persikka, sitrukset ja lämpöä antava korianteri varsin kivasti.

Sydäntuoksu: Sydäntuoksu on hyvin iirispainotteinen. Jasmiinit, kielot ja ruusut kutittelevat nenää kivasti. Kukkaisuus on chanelmäiseen tapaan hillittyä ja harmonista.

Pohjatuoksu: Tuoksun todellinen voima löytyy vasta pohjalta. Nimessä mainitut puut versovat kuin silmissä. Santelia siis on. Vetiver, tonkapapu ja opoponax tuovat hivenen mausteisuutta ja voimaa perinteiseen myskipohjaan. Tuoksu on parhaimmilaan vasta pohjalla, silloin sen oma persoona tulee paremmin esiin muiden Chaneleiden varjosta.
Kesto iholla 5-7 tuntia.

Omat fiilikset: Bois des Iles on lämpimämpi ja minun mielestäni mielenkiintoisempi versio Chanelin No.5:stä. Chaneleissa on aina se kiva puoli, että ne eivät ole turhan lineaarisia. Ne eivät antaudu helposti, mutta palkitsevat kyllä käytössä.
Tämä on naisellinen tuoksu, mutta ripauksella maskuliinisuutta varustettuna. Menisi hyvin räätälöidyn, mutta slimmisti leikatun liituraitapuvun kaveriksi. Vaatii kantajaltaan luonnetta. Viileillä ilmoilla parhaimmillaan.

Artemisia (EdP)

Parfyymitalo: Penhaligon's

Penhaligon's mainostaa tämän olevan yksi heidän suosituimmista tuoksuistaan. Katsastetaanpa siis miltä se vaikuttaa näin perjantain kunniaksi.

Ensituoksu: Hiuskiinnettä ja aavistus persikkaa sekä omenaa. Ensituoksu on hyvin alkoholinen, mutta sitä ei kyllä kestäkään iholla kuin hetki.

Sydäntuoksu: Puuteri pöllähtää aika tavalla iholle. Voisin kuvitella, että tältä on naiset tuoksuneet Versailles'n hovissa 1700-luvulla, kun ovat tupsuttaneet puuteria tukkaan ja koko kroppaan näyttääksen mahdollisimman vaaleilta. Puuterin alta löytyy rusentuneita orvokkeja, salongin pöydällä höyryävää iltapäiväteetä ja vaniljaisia macaronleivoksia.

Pohjatuoksu: Jaahas, nyt joku raahaa tassullista kylpyammetta selvästi huoneeseen. Ilmoille nimittäin lehahti saippuainen sivujuonne. Sen seuraksi loppuvaiheessa liittyy hennosti santelipuuta, myskiä ja ambraa.
Tuoksu kestää vaimeana ihollani 3-4 tuntia. Toisaalta en kyllä haluaisikaan tuoksua vaniljaleivoksilta ja puuterilta koko päivää.

Omat fiilikset: Tulipa retro fiilis. Mielenkiintoista että tämä tuoksu on luotu vasta tällä vuosituhannella. Siitä nimittäin suorastaan huokuu vanhan ajan leima. Selvästikään Penhaligon's ei yritäkään pinnistellä valtavirran mukana. Se voi olla hyväkin asia, sillä tälläisiä tuoksuja on harvoin nykyään tarjolla.
Kun ajattelee tuoksun rakennetta, niin tämän voisi luokitella itämaiseksi. Silti se ei kovinkaan itämaiselta tuoksu. Sen sijaan siinä on mun mielestä hyvin leivosmaisia elementtejä. Päivätuoksu.

Kuva: Penhaligon's

Arvonnasta ja Guccin Guilty

Koska kovin moni ei näköjään ole muistanut vielä itseään ilmoittaa arvontaan, jatketaan osallistumisaikaa vielä maaliskuun verran. Helpotetaan vielä sen verran, että tähänkin postaukseen kommentoimalla voi suoraan osallistua. =)

Osallistuminen kannattaa, sillä palkinto on varsin kiva yllätys.

BTW, olen syvästi pettynyt. Syyllinen on Guccin Guilty, jolle on luotu hieno (tosin aika bling) pullo ja sincitymäinen mainos, jossa palloilevat True Bloodin Kuningatar Sophie-Anne (Evan Rachel Wood) ja Marvelin uusi Kapteeni Amerikka (Chris Evans). Eli mainos on maksanut maltaita. Myös varmaan muukin brändäys. Ongelma on tässä tapauksessa ainoastaan pullon sisältö.

Toki hajuveden voi brändätä tähän tyyliin: "Hän on kaunotar, joka kietoo kaikki pauloihinsa. Hän on myös kapinallinen, joka elää täysillä, on voimakas ja elinvoimainen. Rajat ovat hänelle rikkomista varten. Hänen mottonsa on ”se ei pelaa, joka pelkää”." Joo, ihan kiva mainoslause. Mutta tosi asiassa tuoksu on pliisu. Se on ajan hermolla siinä mielessä, että se tuoksuu siltä miltä kaikki muutkin trendiparfyymit. Se ei erotu joukosta. Eikä siinä tasan ole mitään kapinallista.

Kyllä on Guccin brändi nuupahtanut pahasti Tom Fordin ajoista. Ja se ei todellakaan pelkästään koske tätä hajuvettä. Turhan monet viime vuosien yritelmät on väännetty massatuotteiksi. Se ei ole oikea linja, jos Gucci tahtoo olla jälleen edelläkävijä. Ford osasi sen, vaikka olikin ilmeisesti muuten rasittava perfektionisti ja itsevaltias tirehtööri.

Jos mä kuvailisin Guiltya sanoilla, niin se olisi ennemminkin "kiltti kotiäiti joka tahtoo olla yhä trendikäs". Siis ihan kiva kevyt ja makea hedelmäinen orientaali, mutta nimensä ja brändinsä kanssa tällä hajuvedellä on yhtä paljon yhteistä kuin Atrian lihapullalla ja Chez Dominiquella. Just sayin'.