Parfyymitalo: Dior
Pure Poison vuodelta 2004 on yksi monista alkuperäisen Poisonin (1985) päivitetyistä versioista. Arviossa pitäisi olla oikeastaan alkuperäinen 80-luvun Poison, joka on varsin tuhti tuoksu, mutta minulla ei ole sitä kokoelmissani. Äitini käytti Poisonia, Ysatista ja Chanel No.5:ta lapsuudessani. Väistämättä siis kaikki Poisonit tuoksuvat mielestäni äidiltäni, vaikka kuinka yritän niihin tottua.
Poisonpullot ovat kaikki saman mallisia, mutta Pure Poisonin heijastepinta teki siitä harvinaisen hankalan kuvattavan. Se kun heijastaa kameran kuvaan, vaikka mitä tekisi.
Ensituoksu: Jasmiini lehahtaa ilmoille heti ensisuihkauksella. Ehkä hiven jotain sitrusta, mutta se jää kukkien alle armotta. Ensituoksu kestää todella vähän aikaa ja tuoksu alkaa muuntautua iholla saman tien.
Sydäntuoksu: Tuoksun sydän on kukkia täynnä. Olo on kuin ylilämmitetyssä kasvitieteellisessä puutarhassa, kun gardeniat, jasmiinit ja muut kasvit puhkeavat saman aikaisesti kukkaan.
Pohjatuoksu: Pohjalla on paljon samaa kuin alkuperäisessä Poisonissa. Mausteita, santelipuuta ja myskiä sanoisin. Pohjatuoksu on yllättävän lämmin ja jopa hieman eroottinen. Minun ihollani tuoksu pysyy koko päivän, joten kesto on todella hyvä. Jos aamulla tätä laittaa, niin illaksi voi aikaisintaan uudet suihkaisut lisätä. Tuoksulla on ikävä taipumus jäädä vaatteisiin moneksi päivää.
Omat fiilikset: Pure Poison on paljon keveämpi kuin alkuperäinen Poison, mikä on minun kirjoissani mainio asia. Alkuperäisen Poisonin sävyt tulevat tässäkin selvästi esiin, mutta ne eivät hyökkää päälle samalla tavalla. Tässä tuoksussa on sen verran pontta etten välttämättä käyttäisi sitä kesän kuumimpina päivinä. Tuoksussa on viettelyn meininkiä, joten se sopii niille ratkaiseville treffeille kuin nenä päähän. Jos Pure Poison olisi julkkis, sillä olisi samanlainen tyyli kuin Dita von Teesellä, joka tietää olevansa todella seksikäs ilman alleviivausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti