Viikon klassikko: Fracas (EdP)

Kuva: cbcastro

Parfyymitalo: Piguet

Ennemmin tai myöhemmin jokainen parfyymihassu törmää väistämättä Piguet'n Fracasiin hyvässä tai pahassa. Klassikko se on aivan epäilyksettä, sillä tuoksu on luotu jo 40-luvulla toisen maailmansodan jälkeen. Sillä on powerhousepersoonaa siinä määrin, että joko sitä rakastaa, vihaa tai rakastaa vihata. Fracas on muuten ensimmäisiä tuoksuja, jonka on luonut naispuoleinen nenä. Germaine Cellierin taideteoslistaan kuuluu myös koko joukko muita Piguet'n ja Balmainin klassikkoja, joten hän on epäilyksettä ollut aikanaan yksi alansa arvostetuimpia ammattilaisia.

Fracasin kutsuminen solifloreksi ei ola aivan yhtä yksioikoista kuin muiden aiemmin tällä viikolla testattujen tuoksujen. Se on kuitenkin siinä mielessä soliflore, että vaikka siinä onkin hyvin montaa eri kukkaa, tuberoosa dominoi sitä täysin. Vertauksena: YSL:n Parisissa on aineksina mm. mimosaa, hyasinttia, liljoja, orvokkeja, kieloja ja jasmiinia, mutta se lasketaan ruususolifloreksi, koska ruusun aromi on niin voimakas. Solifloret voi siis olla joko monimutkaisia tuoksurakenteeltaan tai hyvin yksinkertaisia, mikä on viime vuosien trendi.

Ensituoksu: Pirskotin tätä hyvin varovaisesti pisaran ranteisiin ja kaulalle, koska pelkäsin muuten pökertyväni tuoksuun. Ratkaisu oli ihan oikea. Tuberoosa pomppaa kyllä välittömästi esiin, mutta ensituoksussa on myös märkiä kumisaappaita ja jotain hyvin lakritsimaista, jopa yskänlääkemäistä. Fracas on selvästi makea tuoksu. Sen voi jo päätellä ensimmäisillä tahdeilla.

Sydäntuoksu: Tietyssä mielessä Fracasissa on paljon samaa kuin Chanelin vitosessa. Sillä mun mielestäni tämä tuoksuu hyvin keinotekoisilta kukilta, mikä on Chanelinkin suurin ongelma. Yskänlääkemäisyys jatkuu edelleen tuoksun sydämessä voimakkaan tuberoosan kanssa, mutta seassa tuntuu olevan ainakin neilikoita rauhoittamassa kokonaisuutta, korianteria ja jasmiinia antamassa seksikkyyttä sekä ruusua, joka epätoivoisesti taistelee elintilasta muiden hajujen keskellä.

Pohjatuoksu: Fracas ei loivene juurikaan ajan kanssa. Tuberoosat laulaa vielä illallakin, kuoroon on vain tullut mukaan mausteita ja perinteinen myskipohja santelipuineen ja seetrineen. Tuoksu on silti edelleen hyvin tunnistettava. Herkempi saattaa saada tästä aikamoisen päänsäryn.

Avomieheni mielestä koko kämppä haisee Fracakselta vaikka laitoin sitä vain kaksi tippaa. Kissan korvat veti luimuun, kun se haistoi tuoksua ranteessa. Tämä kestää vaikka isältä pojalle, parin suihkun jälkeen vielä seuraavana aamunakin fracasvana tuntuu ranteessa. Eli kesto 12+ tuntia.

Omat fiilikset: Fracaksen tuoksu on sellainen, että jos se kävelee tästä eteenpäin vastaan, niin siitä on aika vaikea erehtyä. Tuoksu on todella hyvin rakennettu, mutta jos kanssaihmisiä ajattelee, niin tätä ei pitäisi kenenkään käyttää päivätuoksuna. Se on vain liian vahva. Illalla iltapukua vaativassa tilaisuudessa tämä voisi mennäkin. Mulle tämä on vielä liian aikuinen tuoksu, vähän samalla tavalla kuin Samsarakin. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua kokeilen tätä tököttiä uudelleen.