Parfyymitalo: Andy Tauer
Andy Tauer on hajuvesimaailman nousevia kykyjä. Ensimmäiset tuoksut tämä sveitsiläinen herrasmies julkaisi vasta 2005, mutta jo hänen toinen tuoksunsa L'Air du Desert Marocain sai osakseen valtavan kriitikoiden suosion.
Ensituoksu: Tuoksu alkaa hyvin maskuliinisena, mutta lämpenee kuivuttuaan savuisen mausteiseksi. Mun nenääni ensiaskeleet tässä tuoksussa on hyvinkin tuttuja, se nimittäin tuoksuu mielestäni aivan ortodoksikirkolta. Tarkemmin otettuna juuri siltä, miltä moneen kertaan suitsutetut pölyiset ikonit tuoksuvat. Ei missään tapauksessa epämiellyttävä mielleyhtymä, mutta aika jännä.
Sydäntuoksu: Kun savuisuus vähän alkaa kevetä, seassa huomaa paljon vahvoja mausteita. Korianteria ja kuminaa ainakin, lisäksi sitrukset, jasmiini ja ruusu lisäävät vähän pehmeyttä muuten tuhtiin tuoksuyhdistelmään. Nyt tuoksussa alkaa ollakin jo afrikkalaista meininkiä. Kuin astuisi kirkosta marokkolaiselle maustetorille.
Pohjatuoksu: Pohja on yllättävän kuiva itämaiseksi tuoksuksi. Yleensä orientaaleihin yhdistetään makeutta, mutta tämä on kirjaimellisesti kuiva kuin Sahara. Jos ortodoksikirkon unohtaa, niin kyllähän tämä varsin nimeltänsä (vapaasti suomennettuna "marokkolaisen aavikon ilma") tuoksuu. Pohjalla seetri ja myski jatkavat lempeämmin tuoksua.
Kesto tässä tuoksussa on vähän liiankin erinomainen. 10-12 tuntia menee helposti, eikä suihkukaan poista kerralla kaikkia nuotteja.
Omat fiilikset: Luulen, että se mikä tästä tuoksusta tekee mun iholla liian voimakkaan, on skandinaavi-iho. Tummemmilla ihmisillä esim. Välimeren maissa on selvästi voimakkaampi aromi omassa ihossaan ennen mitään hajusteita. Ja sellaisella iholla tämä varmasti tuoksuu hyvältä. Saman ongelman olen huomannut monessa muussakin tuoksussa. Kaikkia vaan ei ole suunniteltu suomalaisille olmeille. Tämä tuoksu on todella persoonallinen ja kenelle se sopii, niin on syytä olla onnellinen. Tuoksu on unisex.
Kuva: Tauer Perfumes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti