Kuva: danagraves
Parfyymitalo: Piguet
Baghari kuuluu klassikoihin, joita on nykysukupolvea varten kevennetty. Alkuperäinen Baghari on vuodelta 1950 ja edustaa aldehydituoksuja, jotka siihen aikaan olivat Chanelin No.5:n tavoin suosittuja. Tuoksu joutui restauroinnin kohteeksi vuonna 2006, jolloin Aurélien Guichard fiksasi tuoksua paremmin tälle vuosituhannelle sopivaksi. Tuoksua muutettiin lempeämmäksi, makeammaksi ja vähemmän aldehydiseksi ja animalistiseksi.
Testissä on siis tämä vuoden 2006 versio, ei vintage-Baghari.
Ensituoksu: Alussa pöllähtää vastaan vanhan ajan vartalopuuteri. Perässä tulee vienosti aldehydit, mutta kun on tottunut ärtsympiin versioihin niistä, niin tässä on hyvin kevyet huurut.
Sydäntuoksu: Ruusut, iirikset ja orvokit kukkivat tuoksussa. Muita aineksia on kuitenkin vaikeampi aistia, mikä olikin 50-luvulla tarkoitus. Naisten ei kuulunut silloin tuoksua kukkakedoilta vaan naisilta.
Pohjatuoksu: Pohjatuoksu on aavistuksen saippuainen ja puuterisuus jatkuu tänne asti. Makea vanilja, ambra ja myskisyys rakentavat rauhallisen ja tyylikkään pohjan.
Kestoa tuoksulla on 8-10 tuntia iholla, joten pienikin pullo tätä riittäisi pitkäksi aikaa.
Omat fiilikset: Chanelin No.5 ja tämä ovat hyvin samantapaiset, Bagharista tosin uupuvat Chanelin patsuli ja animalistiset piirteet. Eli jos Chanel olisi kiva, mutta liian dirty, niin tämä voi olla sitten oikea kohde. Hyvin sofiskoitunut tuoksu, kuten useimmat aikalaisensa. Tekisi mieli hankkia No.5 ja tämän vintageversio testiin ja kokeilla rinnakkain, kuinka suuret erot oikeasti ovat. Tämä ei ole raisu biletuoksu, mutta sopii muuten niin päivällä kuin illalla. Itse tosin käytin 18-vuotiaana Chanelia baarituoksuna ja se sopi savuiseen ilmapiiriin kuin nakutettu. =P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti